Petteri ajaa asemalta Jussi-sedän kanssa, mutta ankein mielin. Hän ajattelee isää, joka on joutunut kauas tietöihin ja äitiä, joka makaa sairaalassa. Ja hän ajattelee kauhuissaan vieraita ihmisiä, joiden luona joutuisi olemaan koko kesän. Maalla on tietysti hirmuisen ikävää, ja mitä hän välittää hevosista ja lehmistä ja muista kummallisista asioista.
