Helsingin vedet 1800-luvun lopusta 2000-luvulle -tutkimus antaa yleiskuvan vesihuollon pitkästä kehityksestä ja ihmisen ja eri vesien suhteesta Helsingissä. Tässä kirjassa annetaan myös tietoa Suomen jätevedenpuhdistuksen historian monista vaiheista keskittyen Helsinkiin sekä perehdytään siihen, mitä vesi merkitsi ja miten siihen suhtauduttiin eri aikoina. Kirjassa perehdytään muun muassa Vantaanjoen ristiriitaiseen, mutta keskeiseen rooliin sekä viemärinä että raakavesilähteenä, saastumattoman ja riittävän raakavesivesilähteen löytämiseksi tehtyihin varhaisiin pohjavesitutkimuksiin, ulosteongelman ratkaisuun sekä Päijänteen ottamiseen raakavesilähteeksi. Teos taustoittaa viemäröinnin ja jätevesienpuhdistuksen historiaa koko Euroopan mittakaavassa tuhansien vuosien takaa. Erityisesti perehdytään Suomessa tehtyihin ratkaisuihin ja syvällisemmin Helsingin viemäröinnin varhaisiin vaiheisiin ja jätevedenpuhdistuksen alkutaipaleeseen. Keskeiseksi nousevat kysymykset, mitä toimia toteutettiin kun tavoitteeksi otettiin vesistöjen puhdistuminen, miten nämä toimenpiteet ovat vaikuttaneet asukkaiden elämään ja ympäristön tilaan. Lisäksi pohditaan mitkä ovat tulevaisuuden haasteet vesihuollon ammattilaisten näkökulmasta katsottuna.
