Vuokko Eskolinin onnellinen lapsuus sai dramaattisen käänteen, kun talvisota syttyi marraskuussa 1939. Perhe oli sodan aikana hajallaan, äiti ja tytöt evakossa Hollolassa, Veikko-veli sotalapsena Ruotsissa ja isä suomalaisten upseerien autonkuljettajana Viipurissa. Ennensodan päättymistä Vuokon ollessa vasta 15-vuotias Elsa-äiti kuoli traagisesti struumaleikkauksen jälkeiseen keuhkokuumeeseen.Äidin varhainen poismeno opetti Vuokon itsenäiseksi. Hän ymmärsi, että jokaisen on tehtävä omat valintansa ja kuljettava itselleen sopivaa polkua. Luovuuden kutsu heräsi varhain ja oppikoulu jäi kesken. Vuokkopyrki Ateneumiin ollessaan vasta 16-vuotias. Vakava sairastuminenopiskeluaikana keskeytti keramiikan opinnot yli vuodeksi.