Maapallo on paratiisi-planeetta Linnunradan elämän vyöhykkeellä. Galaksit ovat suuria elämän viljapeltoja mahtavassa universumissa. Galakseja on triljoonia. Niin on myös Maan kaltaisia planeettoja koko olevaisuudessamme. Ehkäpä on myös supermaapalloja, isompia ja pienempiä. Voi olla myös muita maailmankaikkeuksia ja toisia ulottuvuuksia, joiden fysiikan lakeja emme vielä ymmärrä. Ehkäpä Einsteinin suhteellisuusteoriassa on vielä pieniä markkinarakoja uusille asioille. Ja voihan olla myös niin, ettei oma elämämme ole maailmankaikkeuden mittakaavassa lainkaan merkittävä, vaan sivupolku. Matias Päätalon kirja Tähdistä olemme tulleet, kertoo ajan ja avaruuden syvästä olemuksesta asiantuntevan tarkasti. Hän pohtii myös ihmisen asemaa, tekoja ja tulevaisuutta - ufojakaan unohtamatta. Hän tarkastelee kriittisesti luonnonilmiöiden tuntemustamme, eikä kaihda esittää vaatimuksia myös Jumalalle. Päätalon tuntemus tähtitieteestä on syvällistä, omakohtaisesti koettua määrätietoisesti koko elämän ajan etsittyä tietoa. Päätalo varoittaa kuitenkin muodostamasta maailmankuvia uskomusten kautta. Hän painottaa kokeellista epäilyä romuttamatta silti tieteenfilosofista pohdiskelua elämän syvistä arvoituksista. Maailmankaikkeudessa on monta sellaista viritelmää, jotka tukevat elämän syntyä. Luonnonlait jättävät joka tilanteessa markkinarakoja elämän kehitykselle joka puolella kaikkeutta. Jos hiiltä ei syntyisi, elektronin sähkövaraus olisi toisenlainen, galakseihin ei syntyisi pitkäikäisiä tähtiä tai jos avaruus supistuisi. meitä ei olisi olemassa nykymuodossa. Supernovaräjähdykset toivat Linnunrataan raskaita alkuaineita, planeettojen ja elämämme rakennusaineet. Tähdistä olemme tulleet ja tähtiin meidän on jälleen palattava.
