Tämä kirja kertoo mielenkiintoisista elämänkohtaloista OED:n l. Oxford English Dictionaryn ympärillä. Se on yksi tärkeimmistä kultturi-instituutioista koko englanninkielisessä maailmassa ja englannin kielen aseman vahvistuttua maailmankielenä sen asema on myös kasvanut samassa mitassa. OED:a tarjotaan nykyisin myös verkossa maksullisena (hinnat ovat 500 punnasta ylöspäin). Sen lähtölaukaus tapahtui 5.11.1857 Philological Societyn kokouksessa ja viimeinen osa oli valmiina vasta 1928. Sen jälkeen sitä on tietysti jatkuvasti uudistettu. Sanakirjoja toki oli englannin kielestä julkaistu aikaisemminkin. Jo Shakespeare on käyttänyt todennäköisesti Thomas Cooperin Thesaurus-sanakirjaa ja Samuel Johnsonin A Dictionary of the English Language 1600-luvulta on edelleen kuuluisa. OED:n toimitusperiaate oli kuitenkin käänteentekevä: haluttiin kuvata kielen kaikki sanat niin yleiset kuin harvinaisetkin ja myös sanan historia kielessä lainauksin kirjallisuudesta. Mikäli mahdollista OED:ssa on jäljitetty kaikki sanan merkittävät esiintymiset kaikessa painetussa materiaalissa, mikä on suunnaton tehtävä. (sisältää yli puoli miljoonaa sanaa!)Jotta tällainen tehtävä saatiin suoritetuksi sen aikaisilla välineillä (manuaalisesti!) tarvittiin melkoinen vapaaehtoisten armeija toimituskunnan tueksi. Yksi näistä avustajista oli William Chester Minor, joka oli kuin viktoriaanisen ajan pimeän puolen henkilöitymä. Hän oli hyvän perheen vesa Uudesta Englannista, joka syntyi Ceylonilla ja osallistui Yhdysvaltojen sisällissotaan lääkärinä. Sisällissodan jälkeen hän sairastui henkisesti, vietti aikaa mielisairaaloissa USA:ssa ja muutti sittemmin Lontooseen. Siellä hän tappoi miehen mielenhäiriössä ja hänet suljettiin lopuksi ikäänsä Broadmoorin mielisairaalaan, missä alkoi hänen uransa OED:n yhtenä tärkeimmistä vapaaehtoisista avustajista. Hän pystyi laajan lukeneisuutensa ja henkilökohtaisen kirjastonsa avulla selvittämään monien sanojen alkuperän.OED:n merkittävin päätoimittaja oli James Murray, joka oli köyhän räätälin poika Skotlannista. Hän ei koskaan saanut kunnollista koulusivistystä vaan oli itseoppinut vapaaehtoiskoulun rehtori saapuessaan Lontooseen. Siellä hän kuitenkin sai monia kulttuuripersoonallisuuksia puolelleen hämmästyttävän kielitaitonsa ja laajan yleissivistyksensä takia. Hänet nimitettiin tehtävään 1878 ja hän jatkoi sitä kuolemaansa saakka 1915. Tänä aikana hänet nimitettiin Oxfordin yliopiston professoriksi ja aateloitiin.http://www2.pirkkala.fi/kirjasto/arkisto/uutuudet1301.htm
