Harjunpää ja rautahuone, 2010. 1.p. Kesäinen Helsinki on parhaimmillaan, mutta kirja alkaa kuolemalla. Ikävällä ja erittäin surullisella, tavalla. Dekkari
-Sitten alkaa rahalla seksiä ostaneita naisia löytyä tapettuina sängyistään. Samaan aikaan tunnollinen ja kunnollinen poikamies elää salaista elämäänsä kotona aliarvostettuna hoitajana, päivisin työssään hierojana sekä vapaa-aikana maksullisena seksileluna viihdyttäen varakkaita naisia, tappajasta tietämättä. -Tärkein asia hänen elämässään on kuitenkin pyörätuolissa istuva tyttö, jota hän todella rakastaa. Aidosti. Herkkä ja hellä rakkauskuvaus romaanin muutoin melko rankassa maailmassa. Tämäkin suhde kaatuu, ikävällä tavalla. Uhreja ovat kaikki, jokainen, kuka mitenkin.-Odotettu uusi Harjunpää-romaani, seitsemän vuoden tauon jälkeen. Tätä en sanoisi perinteiseksi dekkariksi, en myöskään jännäriksi. Kirjassa tapahtuu kyllä erilaisia rikoksia, mutta suurin niistä on yleensä eräiden ihmisten olemassaolon oikeutus. Aina joku on törkeä, rikollinen ja muita sattuu — joku kuoleekin, joko muiden tai oman kätensä kautta.
