Meren raja, 1991. Kirja tukeutuu maagisen realismin vakiokeinoihin. Miljöö on samalla sekä luonnollinen että yliluonnollinen, sillä suuri tuuli puhaltaa
Meren raja, 1991. Kirja tukeutuu maagisen realismin vakiokeinoihin. Miljöö on samalla sekä luonnollinen että yliluonnollinen, sillä suuri tuuli puhaltaa vuoroin eloon ja sammuksiin merenrannan pahaisen kalastajakylän. Moni kylän asukas ei ole tästä maailmasta, vaan lumouksen kaltaiset näyn jaksot menneestä ja tulevasta liittävät heidät jonnekin päivästä pois.Kylää ja sen henkilöitä hallitsevat salaiset voimat, joiden väheksyjä kohtaa määrätyllä hetkellä tiensä pään. Jokaisen menneisyydessä piilee kirous.Pahuus liikkuu miten mielii eikä käy pyydykseen.
Postin uudet hinnat 9.2.2015 alkaen:Posti- ja toimituskulut 7,90€ v. 2015TILAA USEAMPI TUOTE SAMOILLA POSTIKULUILLA (alle 2 kg).Nicol ei kuitenkaan tyydy silkkaan hölynpölyyn, vaan kehittelee seoksestaan väkivaltaan ja etenkin rotuerotteluun perustuvan yhteiskuntajärjestelmän allegoriaa. Kalastajakylä muodostaa pienoiskuvan, jossa monikerroksisen sivilisaation mekanismit on pelkistetty yksittäisiksi henkilösuhteiksi.Julma poliisikapteeni terrorisoi kyläläisiä järjestyksenpidon nimissä. Hän murskaa viattomia, kunnes kirjaimellisesti kärventyy oman vihansa paloon. Tämä lienee Nicolin yhteiskuntakritiikkiä: silmittömään vihaan perustuva apartheid tuhoaa ennemmin tai myöhemmin myös ylläpitäjänsä, ja nyt kai ollaan jo lähellä sitä hetkeä.Kekseliäintä Meren rajassa on, että kapteenin ja hänen uhriensa ihonväri jää arvoitukseksi. Olennaista on alistaminen, ei se kuka alistaa ketä, Mike Nicol tietää.http://www.hs.fi/kulttuuri/a1353053562267
