Suursodan varjo ei huoleta nuorta Tapio Heinlampea. Kesä 1939 on lämmin ja pehmoinen, tytöt kuin mansikoita ja tuomariksi valmistuminen häämöttää näköpiirissä. Hilpein mielin lähdetään linnoitustöihin Karjalan kannakselle.Satutaan Summan Kylään. Kivenväännössä ja junttalauluissa on leikin maku.Mutta syksyllä taivas tummuu. YH-käsky tulee myös reservin vänrikille ja sk-upseerille Tapio Heinlammelle, ja hän saa kiväärijoukkueen johdettavakseen. Arvellen hän katsoo hämäläisiään: on punikkipoikaa ja suojeluskuntalaista, työmiestä ja trokaria, maajussia ja kartanonperijää.Tullaan jälleen Summaan. Nyt on vastassa vihollinen.Joulukuun kovina päivinä Tapio Heinlampi saa huomata, kuinka miehistä tulee taistelijoita, monesta myös sankari, Summasta peräti legenda. Kesä 1939, se lämmin ja pehmoinen, on kaukana.Oli sukupolvi, jonka nuoruus päättyi vuonna 1939. Millainen aika sen oli kasvattanut, miten se tunsi ja ajatteli ja mitä siltä vaadittiin - siitä kertoo tämä kirja. Tämä on Mauri Sariolan romaani talvisodasta. Ei tuumaakaan periksi, tässä sanotaan. On jämpti niin.
