50 vuotta ehti kulua ensimmäisten suomalaisten rauhanturvaajien lähdöstä, ennen kuin siitä joukosta saatiin ansaittu historiikki. Jorma Reinimaa on kirjoittanut varsin kattavan ja tasokkaan katsauksen YKSV:n toiminnasta. Alkuaan Reinimaan tarkoituksena oli kirjoittaa vain YKSK ykkösestä, mutta materiaalia kertyi sen verran, että kirja kattaa, onneksi, myös kakkosen vaiheet. Reinimaa on koonnut kirjansa eri tyyppisistä materiaaleista. Pohjana ovat olleet viralliset asiaan liittyvät dokumentit, mukana olleiden päiväkirjat ja monet haastattelut. Ja tietysti omakohtaiset kokemukset. Tämä antaa kirjalle syvyyttä. Suuret linjat tulevat selviksi, mutta samalla yksittäisen sotilaan tunnot ja kokemukset valottavat asiaa toisesta näkökulmasta. YKSV polkaistiin sanan mukaisesti tyhjästä. Mitään valmista mallia ei ollut. Päätös lähdöstä, värväys ja valinta ja pikakoulutus tehtiin käsittämättömän nopeasti. Suurta päänvaivaa aiheutti varustaminen. Mm. suomalainen päälle pantava sotavarustus sopi paremmin Pohjolan talveen kuin Siinain helteeseen. Avarakatseisesti nämäkin asiat käsiteltiin. Joukon lähettäminen oli Suomen yhteinen asia. Kiinnostus joukkoa kohtaan oli kova. Kirja kuvaa sopivan tarkasti silloisen maailman tilanteen, johon Suezin kriisi liittyi. Presidentti Paasikiven kuolinpäivänä ensimmäiset suomalaiset saapuivat Port Saidiin. Suomalaisten kannalta historiallinen, ensimmäinen rauhanturvaoperaatio käynnistyi pienen kulttuurishokin vallassa. Yllättävän nopeasti suomalaiset ottivat paikkansa UNEFin organisaatiossa. Erilaisiin ja vaihtelevin tehtäviin tartuttiin ripeästi. Olematon kokemus tai huono kielitaito ei näkynyt missään. Tehtävät täytettiin kiitosmaininnoin. Suomalaisten vuoden mittainen osallistuminen UNEFiin vei joukon Port Saidista aina Siinain eteläkärkeen ja sitten takaisin Välimeren rannalle Gazaan. Tehtävät olivat moninaisia. Ankeista ja suomalaisen mittapuun mukaan kuumista olosuhteista huolimatta henki oli hyvä. Jo silloin näkyi myöhemmin niin leimallinen omatoimisuus. Sotaromusta rakennettiin pikaveneitä, saunat taiottiin tyhjästä, omaa majoitusta ja elinympäristöä parannettiin koko ajan. YKSK1:n pesti päättyi kesällä. Pitkän pohdinnan jälkeen Suomi päätti osallistua vielä toisella komppanialla. Rotaatiossa osa vanhasta miehistöstä jäi alueelle. Suomesta tuotiin vaihtomiehistö ja muodostettiin YKSV2 hieman eri kokoonpanolla kuin ykkönen. Reinimaan kirja on pullollaan mielenkiintoista tietoa. Siitä saa erittäin monipuolisen käsityksen ensimmäisten suomalaisten rauhanturvaajien toiminnasta osana kansainvälistä organisaatiota, komppanioiden tehtävistä, varusteista, ajoneuvokalustusta ja sen kunnossapidosta lähes tyhjin käsin ja myöskin vapaa-ajasta ja lomamatkoista. Kirjassa on runsaasti kiinnostavia kuvia ja selkeät kartat. Erinomainen rauhanturvaajahistoriikki!
