Ei muuta kunniaa, 1987. 2.p. Väkevä kertomus sodasta ja nyky-Suomesta, jossa yhä useammin näyttä toteutuvat sodan armoton laki: tapa tai tule tapetuksi.
-Luhtasenperän miehillä on syksyllä 1943 totiset paikat. Esko Rantalan johtama joukkue saa käskyn vallata menettämänsä Poikkikukkulan takaisin.Luvattua apua ei tule. Venäläisten raivokas vastahyökkäys lyö miehet hajalle paksun sumun peittämälle suolle. Osa pysyy hengissä, osa ei.Omilla linjoilla odottaa tyrmistyttävä uutinen. Joukkue on hajotettu. Rantalan sanotaan jättäneen joukkueensa, ja hän saa pelkurin maineen, jota rauhanvuodetkaan eivät poista.
