Ihmisen murhenäytelmäAz ember tragédiája, suomiKirjaMadách, Imre ; Lyy, Toivo , 1898-1976WSOY 1943. NÄYTÄ MUUT VERSIOT (4)Ulkoasu [2], 261 sivuaKieli suomiAlkuteoksen kieli unkariJulkaistu Porvoo : WSOY 1943.Luokitus Suomenkieliset näytelmät (ykl 83.2)Suomenkieliset runot (ykl 82.2)Lisätiedot Imre Madách ; suomentanut Toivo Lyy

Armo, 2004.Ullmannin paras romaani. Epätavallinen ja vaikuttava kuvaus kahden ihmisen rakkaudesta sairauden varjossa, toivosta ja tuskasta.Armo on terävä, kiihkeä, mustan huumorin läpitunkema romaani. Se on kuvaus koetukselle joutuvasta avioliitosta ja tutkielma totuuden, valheen sekä luottamuksen eri muodoista.<br/><br/>Postin uudet hinnat 9.2.2015 alkaen:Postikulut 4,40 € ykkösposti / kakkosposti 4,00€ v. 2015.

Postitus 7€Sairaalle ihmiselle tärkeää ei ole vain se osa terveyttä minkä hän sairastaessaan menettää. Toivo on jäljelle jäävässä terveydessä, toimintakyvyssä, itsensä hallitsemisessa ja mahdollisuuksissa toteuttaa itselleen tärkeitä asioita sekä elää muiden mukana.Lääketieteen ja käytännön lääkintätaidon juuret ovat toivossa. Tieteen matkamies toivoo löytävänsä todellisuudesta sellaista uutta tietoa, jolla on merkitystä ihmiselle, keinoja sairauksien ehkäisemiseksi ja sairaiden ihmisten parantamiseksi. Parantajan työ perustuu niin ikään toivoon vaikuttaa sairauden kulkuun. Jokainen sairaus uhkaa ihmisen eheyttä, muuttaa hänen suhtautumista itseensä ja ympäristöön ja aiheuttaa riippuvuutta toisesta; sitä voimakkaammin mitä vakavammasta sairaudesta on kysymys. Sairauden aiheuttamilla kärsimyksillä on aina ihmisenä olemista ja oman elämän hallintaa uhkaavia eksistentiaalisia sävyjä. Siksi se sisältää aina pelkoja tulevasta, mutta myös toivon mahdollisuuden; parantua tai tulla parannetuksi.Ihmisen sopeutuminen sairauteen riippuu hyvin paljon siitä, miten uutta asiaa on ensimmäisen kerran käsitelty. Totuuden piilottaminen, epävarmuuden kätkeminen ja turhien toiveiden herättäminen ovat potilaan pettämistä, mutta vakavistakin sairauksista on aina yhdessä löydettävissä sellaisia toivon hippuja, joihin potilas voi tarttua ja turvautua. Lääkärin ei pitäisi päästää ketään luotaan ilman rohkaisevia sanoja. Toivon viesti ei välity vain sanojen, vaan yhtä lailla äänen sävyjen, ilmeiden ja eleiden kautta. Tässä kirjassa tutkitaan toivon olemusta ja tähdennetään sen merkitystä parantamisessa, parantumisessa ja hyvän elämän tekijänä.

1 TähtikesäZvjozdnoje letoPugatšova, Alla, säveltäjä ; Reiman, Raul, sanoittaja ; Reznik, Ilja, sanoittajaBerit, esittäjä 00:03:402 Ihmisen ikävä toisen luoIhmisen ikävä toisen luoAlatalo, Mikko, säveltäjä ; Rinne, Harri, säveltäjä ; Alatalo, Mikko, sanoittaja…Alatalo, Mikko, esittäjä 00:03:383 Huone 105.Samuli, Veikko, säveltäjä ; Reiman, Raul, sanoittajaSoraya, Nisa, esittäjä 00:03:464 Paista päiväKärki, Toivo, säveltäjä ; Salmi, Vexi, sanoittajaKansa, Tapani, esittäjä 00:03:155 Tahdon sinutToivonen, Esko M., säveltäjä ; Reiman, Raul, sanoittajaSuvas, Meiju, esittäjä 00:02:546 DelfiinipoikaTi íne aftó pu to léne agápiMorakis, Takis, säveltäjä ; Saukki, sanoittajaTapio, Kari, esittäjä 00:03:137 Monta monta yötäOoa hela nattenUhr, Björn, säveltäjä ; Eriksson, Åke, säveltäjä ; Reiman, Raul, sanoittajaEini, esittäjä 00:04:208 DanielaDanijelaRunjić, Zdenko, säveltäjä ; Johansson, Chrisse, sanoittajaAro, Markku, esittäjä 00:03:189 Tee se vielä uudestaanDo that to me one more timeTennille, Toni, säveltäjä ; Reiman, Raul, sanoittajaMona Carita, esittäjä 00:04:0910 Kuka viereeni jääSamuli, Veikko, säveltäjä ; Reiman, Raul, sanoittajaRandelin, Kake, esittäjä 00:02:3111 Linda, LindaLinda, LindaEijck, Hans van, säveltäjä ; Boesveld, Michel, säveltäjä ; Tetteroo, Peter, säveltäjä…Frederik, esittäjä 00:03:2712 MelinaMelinaBlanes, Camilo, säveltäjä ; Johansson, Chrisse, sanoittajaKansa, Tapani, esittäjä 00:02:4813 Kulkea sain sateenkaareni päähänSivonen, Jori, säveltäjä ; Reponen, Pertti, sanoittajaKoivuniemi, Paula, esittäjä 00:02:5114 IltalomaJapanese boyHeatlie, Bob, säveltäjä ; Reiman, Raul, sanoittajaAavikko, Armi, esittäjä 00:03:43

-Tämä kirja kertoo sodasta sellaisena kuin sen koki Heidi, talvisodan syttyessä kaksikymmentä vuotta täyttänyt nuori nainen. Kaikki kirjan henkilöt ovat todella olleet olemassa, kirjeet ovat peräisin Sesse Koiviston sukuarkistosta.-Suojattua elämää elänyt Heidi kohtaa sodan julmuuden silmästä silmään ensimmäisen kerran Savonlinnan sotasairaalassa, jossa hän lottana suorittaa palvelustaan isänmaan hyväksi. Jatkosodassa Heidi toimii sairaanhoitajana haavoittuneita kuljettavassa junassa. Omakohtaisestikin Heidi joutuu kokemaan rakkaan ihmisen menettämisen surun.-Heidin tarina lisäksi kirjassa kasvavat esiin monen muun suomalaisen nuoren kohtalot sodan koettelemuksissa. Jotkut joutuivat uhraamaan elämästään vain viisi vuotta, monet jäivät palaamatta, monet palasivat loppuiäkseen vammautuneina.-Kirjassa välittyy autenttinen kuva elämästä, ajatuksista ja tunnelmista kotirintamalla; huolesta ja hädästä, mutta myös nuoruuteen kuuluvasta elämänuskosta, toisen ihmisen löytämisen ilosta, rakkaudesta, joka antaa toivoa ja rohkeutta.

Mertsi Saarela on kirjoittanut koskettavan ja värikkään elämäkerran rovasti Frans Kärjestä. Frans Kärki oli säveltäjä Toivo Kärjen isä. Hän teki suurimman osan elämäntyöstään Laihalla seurakunnan palveluksessa.Vanhemmat seurakuntalaiset muistavat vielä hyvin Frans Kärjen. Muutamat heistä ovat halunneet antaa haastattelun tähän kirjaan. Ilman heitä tätä kirjaa ei olisi voinut kirjoittaa. Heidän kertomuksistaan Fransista muodostuu kuva papista, joka rohkeasti kulki seurakuntalaisten parissa. Hänellä oli selkeä kutsu papin työhön ja hän oli huolissaan seurakuntalaisten sielun tilasta. Hyvin monelta rovasti kysyi suoraan autuuden asiaa ja sai siihen värikkäitä vastauksia.Ihmisen elämä ei ole mustavalkoista. Elämäkerran kirjoittaminen on haastavaa, mistä kirjoittaa ja mitä jättää pois. Kaikkea rovastin elämästä ei tässä kirjassa pysty kertomaan. Hän oli aikaansaava mies ja monessa mukana. Keskustelu rovasti Kärjestä on avattu. Toivottavasti keskustelu hänestä jatkuu vielä tämän kirjan jälkeenkin. Rovasti Kärki muistetaan Laihialla vielä pitkään. Kiitollisuudella ja lämmöllä laihialaiset muistelevat tätä miestä.Postikulut Helposti-kirjeenä 4,30 e v. 2018

-Arvo ja Kaarina elävät tavallisten ihmisten tavallista elämää. Arvo on sahuri, Kaarina pitää huolta kodista ja pikku-Erkistä. Heillä on unelmia, toiveita, tulevaisuudensuunnitelmia. -Ennen kuin yksikään unelma ehtii toteutua, syttyy sota. Arvo joutuu rintamalle, Kaarinaa ja Erkkiä odottaa kipeä evakkotaival. Kotiin palattuaan he yrittävät tarttua kiinni normaaliin elämään: Erkki aloittaa koulun, Kaarina menee työhön varikolle. Hän löytää todellisen ystävän, Elvin, jonka kanssa jaetaan arkipäivän ilot ja surut, ikävä ja kaipaus.-Elämässä vuorottelevat toivo ja pelko. Erkki uppoaa huolestuttavan syvälle sotaleikkeihinsä. Opettajakin huomaa pojan kivettyvän omaan mielikuvitusmaailmaansa. Ja pelko paisuu, peittää alleen kaiken muun: Arvo karkaa rintamalta kaatuneen miehen lomaluvalla. Salailu ja epätoivo uuvuttavat Kaarinan ja murtavat Erkin, pienen korpraalin, jolla on oikea univormu ja puinen konekivääri.-Erkki näkee leikkimaailmansa muuttuvan riipaisevaksi todellisuudeksi. Miten kaikki tämä vaikuttaa sotapojan kasvuun ihmiseksi, nyt kun se on vasta alussa?

Sisällys: Syöpätaudit, mitä kriisi on? Hoitoon hakeutuminen ja diagnoosin varmistuminen, Syövän hoitomenetelmien psykologinen merkitys, Toipuminen ja eläminen sairauden kanssa, Perheen kriisi, Lapsen ja nuoren sairastuminen, Ikääntyvän ihmisen sairastuminen, Kuolevan potilaan tilanne, Toivon säilyttäminen, Syöpäpotilaan psykologisia tuki- ja hoitomuotoja, Hoitohenkilökunta ja hoitoympäristö, syöpäpotilaiden järjestöt ja niiden toiminta ym.

-Karjalaisessa talonpoikasromaanissaan sotiemme vaiheilta Vilho Kojo kertoo erään syrjäisen kyläyhteisön ihmiskohtaloista, tapahtumista, jotka toisiinsa punoutuneina köynnöstyvät vahvaksi ja vaikuttavat elämänkertomukseksi.-Romaanin keskeinen hahmo, Mikko Mustapää, on heimonsa talonpoikaisen aineksen väkeväpiirteinen edustaja, mies, jonka juuret ovat erottamattomasti maassa. Kätevyydellään ja sitkeydellään hän on kohottanut talonsa; rakentajansa elämässä se on merkinnyt kaiken tosiolevaisen täyttymystä, uskon, toivon ja voiton vertauskuvaa. –Talvisodan syttyessä joutuu jo hopeahiuksinen Mikko perhekuntineen ja läheisine naapureineen raskaalle evakkotaipaleelle. Talot jäävät, kylä autioituu, kosketus entiseen säilyy vain vaeltajien muistoissa. Niissä he elävät omia menneitä vaiheitaan, niissä Mikko Mustapääkin palaa vielä miehuutensa voimantäyteisiin päiviin.- Kadonnutta ei kuitenkaan saa takaisin, aika on hänen kohdallaan vierähtänyt lopullisesti ohitse. Kun Mikko sitten jälleen seisoo omalla kamarallaan, on hänen alistuneena todettava, miten keskeneräiseksi ihmisen elämäntyö usein parhaimmillaankin on jäänyt.-

Postikulut: ykkösposti 6,00€ / kakkosposti 5,40€ v. 2014.

Esim. Kaste- Jumalan vai ihmisen työ (Lauri Mustajoki)

Postikulut 4,00 € ykkösposti / kakkosposti 3,60€ v. 2014.Nooakan parkki on jatkoa Valoaallon kavalkadille, jossa suoraviivainen sanomisen tapa ja toisaalta runollisuus yhdistyvät yllättäviin näkökulmiin; niiden aseistariisuva ja anarkistinen voima riistää maailman pompööseiltä turhantärkeyksiltä arvokkuuden. Valoaalto on mestari tekemään kirjallisia ja kielellisiä silmänkääntötemppuja, jotka murtavat normeja ja antavat arvoa sellaisille asioille, joita helposti syrjitään vähäpätöisinä. Nooakan parkissakin eräitä keskushenkilöitä ovat kanat.Nooakan parkin keskuksena on laivaa ohjaava kapteeni tai oikeastaan paimen, joka esittelee aluksensa miehistön, maailmansa. Teoksen miehistönä ovat kanat, hanhet, koirat, vuohi ja ylensyönyt kissa. Miehistön havainnointi ja analysointi täyttää vuoden kierron, niiden kanssa pelataan yhteen ja erikseen: ”Paimenella on paimennettaviinsa samanlainen yhteys kuin on kapellimestarilla orkesteriin. Orkesterinjohtaja olen minä. Soittajat soittavat. Vain saumaton yhteistyö tuottaa toivotun tuloksen.”Miljöinä ovat maagisesti henkilöityvät säätilat, pakkanen ja helle. Luonnonilmiöiden tarkkailu on tärkeää ja havainnollista, kuten se voi olla vain silloin, kun sen keskellä eletään. Vuodenajat ominaispiirteineen tuovat omat rasituksensa ja ilonaiheensa parkin edetessä. Fantastinen, joka puhaltaa hengen niin säätiloihin kuin esineisiin, on tämän maailman ominaisuus. Eletään niin vahvassa vuorovaikutuksessa, että kaikki elää.Tässä teoksessa vaikuttaa humaani ajattelu, joka ulottuu mm. karjankasvatukseen. Kuitenkaan Nooakan parkki ei ole kiiltokuvamainen lintukoto. Miehistöön kuuluvilla kanoilla on omat hierarkiansa ja ongelmansa. Oivallisesti teoksessa rinnastuvat ihmisten ja eläinten keskinäiset suhteet. Poskettoman hauskasti Valoaalto kuvaa esimerkiksi kanojen äiti-tytär suhdetta: ”Koska Lahja oli äitinsä ainoa tytär, luonnollinen seuraus oli ettei hänellä ollut sisaruksia, hän liikkui kuin postimerkki äitiinsä liimautuneena. // Lahjasta tuli varhaisvanha, hän joutui omaksumaan liian varhain aikuiselta so. äidiltään oppimia tapoja ja elkeitä.”Parkin elämää kuvataan yhden vuoden kierron ajan, sen kellotaulussa viisarit liikkuvat omassa tahdissaan, ja parkin matka nytkähtelee eteenpäin katkelma katkelmalta, kanojen nokkimisen tahtiin, ja aina välillä säätila muuttuu ja vuoden aika vaihtuu. Jokainen fragmentti on yksilö tässä kokoelmassa, kuten jokainen henkilö on yksilö, huolimatta siitä, sattuuko olemaan eläin vai ihminen. Oikeastaan ihmisen paikka osoitetaan hyvin vakavaan sävyyn: ”Mitä ovatkaan ihmiset maapallon pyörönäyttämöllä. / Sesonkitavaraa. / Impressionistisia puhetorvia.”Korkeasta matalaan, ylös alas, seilaa Valoaallon kirjallinen parkki, jonka lasti on punnittua ja tiivistä tavaraa. Moneen suuntaan rönsyilevä pohdinta nokkii jyvän sieltä, toisen täältä, ja sisällössä on mehevää kyökkiteoretisoinnin makua. Pohdinnan aiheet eivät syrji toisiaan, skaala on lavea ja samoin äänenpainoin puhutaan pyykkipinnoista ja laajoista yhteiskunnallisista kysymyksistä. Siinä rinnalla kulkee tärkeä juonne, jossa suoliston sinfoniat ja yöastioiden kullan väriset sisällöt saavat tuntemaan siveän hienostelun koomisuuden. Ruumiintoiminnot ja niiden kiertoilmaisut ovat selvästi Valoaallon lempialuetta, sillä hän on kuljettanut teemaa mukana teoksesta toiseen. Nämä kannanotot jos jotkut ovat omiaan koulimaan suhteellisuudentajua.Teoksen kokonaisuuteen kuuluvat aina myös paketin kuoret eli kirjan kansipaperi. Kustantamo on päästänyt käsistään ratkaisun, joka ainakin minun makuuni on keskeneräisen näköinen, räikeä ja pikselinen.http://www.kiiltomato.net/kaarina-valoaalto-nooakan-parkki/

Tekijä: Liehu, Rakel, Nimeke: Punainen ruukku / Rakel Liehu.Kieli: suomiJulkaistu: Hki : Suuri suomalainen kirjakerho, 1981Painettu/Valmistettu: (Juva : WSOY)Ulkoasu: 153, [1] sivua : kuvitettu ; 21 cm + liite (11 s.)Sisältö: Sisältää alkukirjoituksen: Toivon lähettiläs ihmisen epätoivoon / kirj. Maria AhlstedtHuomautus: Ilm. ensi kerran 1980 WSOY:n kustantamana.ISBN: 951-643-157-7 sidottuUDK-luokitus: 894.541 -3Muita luokituksia: 84.2 (ykl)