Antikvariaatti.net - tarjolla 984123 nimikettä

45 x 60 cm, raitiovaunun ikkunassa aikanaan ollut mainosjuliste.

45 x 60 cm, raitiovaunun ikkunassa aikanaan ollut mainosjuliste.

45 x 60 cm, raitiovaunun ikkunassa aikanaan ollut mainosjuliste.

Elsa Maria Sylvestersson (11. elokuuta 1924 Turku – 9. marraskuuta 1996 Helsinki) oli suomalainen balettitanssija ja koreografi.[1]Sylvestersson tanssi Suomalaisen Oopperan (Kansallisooppera) päärooleja 1931–1959. Hänen suurimpia menestyksiään olivat Joutsenlammen Odette–Odile ja Tulilinnun nimirooli.[2]Sylvestersson aloitti koreografina 1951. Hänestä tuli Suomen tuon ajan merkittävin ja tuotteliain balettikoreografi. Hän teki koreografioita myös televisioon ja suomalaisten kansantanssien pohjalta.[2]

Kalevi Merikallio (1925–2001) oli suomalainen balettitanssija ja pedagogi. Merikallio toimi Suomen Kansallisbaletin tanssijana 1949–1959. Hän esiintyi Ruotsissa, Ranskassa ja Etelä-Amerikassa.Merikallio opetti balettia Oulussa 1959–1982. Entiset oppilaat muistavat hänet vaativana pedagogina, maailmanluokan taiteilijana.

Heidi Silja Krohn (s. 17. elokuuta 1934 Helsinki, Suomi)[1] on suomalainen näyttelijä, joka vuosina 1955–1995 oli kiinnitettynä useissa ammattiteattereissa ja esiintyi elokuva- ja televisiorooleissa.1950-luvulla Krohn oli elokuvarooliensa ansiosta yksi Suomen suosituimmista naisnäyttelijöistä. Hänen ensimmäinen elokuvansa oli Leena (1954), jossa Krohn näytteli pääosan opiskellessaan vielä teatterikoulussa. Krohnin 24 elokuvaroolista tunnetuin on pääosa Jack Witikan ohjaamassa elokuvassa Silja – nuorena nukkunut (1956).[2]Heidi Krohnin isä oli kirjallisuustieteen ja estetiikan professori Eino Krohn ja äitipuoli näyttelijä Kerttu Krohn. Heidi Krohnin poika avoliitosta näyttelijä Esko Salmisen kanssa on näyttelijä Kristo Salminen.[2] Krohnin ja näyttelijä Stig Fransmanin tyttäriä ovat näyttelijä Sanna Fransman[1] ja Minna Lavikainen.[3]

Kerttu Siviä Krohn (o.s. Salonen; 27. elokuuta 1912 Turku – 10. tammikuuta 1998) oli suomalainen näyttelijä. Tyttörooleista Suomen Kansallisteatterissa 1930-luvulla uransa aloittanut Krohn ilmensi jo varhain taiteellista omaleimaisuutta ja kehittyi sittemmin monipuoliseksi näyttelijä-laulajaksi.[2] Puheteatterin ohella Krohn näytteli useissa televisioelokuvissa ja piti omia lausuntailtojaan

George de Godzinsky [ʒoʀʒ də go'dzinski] (5. heinäkuuta 1914 Pietari, Venäjä – 23. toukokuuta 1994 Helsinki) oli puolalaistaustainen suomenvenäläinen säveltäjä, kapellimestari ja pianisti. De Godzinsky tunnetaan parhaiten iskelmistään, mutta hän sävelsi myös elokuvamusiikkia, operetteja ja viihdemusiikkia.[1]

Helvi Raakel Aunio, o. s. Heikkilä (21. syyskuuta 1909 Elimäki – 22. tammikuuta 1991 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja näytelmäkirjailija.[1]Aunio opiskeli keskikoulun jälkeen laulua Sibelius-Akatemiassa ja näyttelijäntyötä Bertha Lindbergin Opistolassa. Hän näytteli Lohjan työväennäyttämöllä 1937–38, sitten Helsingin Työväenteatterissa vuoteen 1942 saakka. Aunio lauloi Suomalaisen Oopperan kuorossa 1942–1947 ja toimi useiden harrastajateatteriryhmien ohjaajana 1950–1960-luvuilla. Hän ohjasi kuunnelmia Yleisradioon ja lauloi operettituotannoissa.[2]Aunio esiintyi sivuosissa 30 suomalaisessa elokuvassa, ensimmäinen niistä oli Herrat ovat herkkäuskoisia 1939 ja viimeinen Runoilija ja muusa 1978.

Mikko Johannes Niskanen (31. tammikuuta 1929 Äänekoski – 25. marraskuuta 1990 Helsinki) oli suomalainen elokuvaohjaaja, näyttelijä ja professori. Hänen tunnetuimmat elokuvansa Pojat, Käpy selän alla ja Kahdeksan surmanluotia kuuluvat suomalaisen elokuvahistorian tärkeimpiin teoksiin. Hän voitti elokuvaohjauksistaan kaikkiaan kuusi Jussi-patsasta – enemmän kuin kukaan muu. Hän ohjasi kaikkiaan 14 pitkää elokuvaa.

Kalle Fredrik Rouni, vuoteen 1925 Roos (7. maaliskuuta 1898 Pohjois-Pirkkala[1] – 21. lokakuuta 1962 Helsinki[2]) oli suomalainen näyttelijä, ohjaaja ja teatterinjohtaja.