Antikvariaatti.net - tarjolla 1001790 nimikettä

Kansissa kulumaa ja hieman tahraa

Nimiölehdellä lahjoitustekstit

Kirjan takaosan tyhjille sivuille kirjoitettu oman matkan kertomus

Nimiölehdellä tekijän omiste

Minun todellinen henkilöhistoriani, minusta sepitetyt legendat, minun runoni

Etusivulla nimi

Nuorallatanssijan novellien asetelmassa on eleetöntä huumoria. Suomessa asuvat venäläiset naiset rakastuvat suomalaisiin miehiin, mutta kyseessä ei suinkaan ole romanttinen tai raastava tunnetila. Nämä epätavalliset slaavilaisnaiset eivät arvioi miehen lihaskuntoa tai lompakon paksuutta. He pikemminkin suorittavat empiiristä tutkimusta ja suhtautuvat ihmetellen ja uteliaasti tähän kaksin verroin tuntemattomaan lajiin. Synnyinmaastaan lähteneet tasapainoilevat maailmankartalla uusiin asemiin. He eivät ole kotona Suomessa, mutta vierastavat jo omaa maataan. Zinaida Lindén irrottaa novelleihinsa elämän pieniä hetkiä ja havainnoi niitä hurmaavasti lähietäisyydeltä. Hän tavoittaa ulkopuolisuuden tunteen niin kerronnassa kuin miljöövalinnoissa. Lindénin lause on kirkas ja koruton. Kokoelma on sävyltään valoisa ja kertojanääni on nautittavan itseironinen. Joukossa on myös melankolisempia sävyjä ja tarinoiden haikeudessa on merkillistä kauneutta. Suomalaiselle lukijalle on kiinnostavaa, miltä suomalaisuuden perikuvat näyttävät vierain silmin tarkasteltuna.

Kun kuolleen isoisän vaatteet poltetaan järven jäällä, kymmenvuotiaalle Elsille jäävät muistoksi kisukarva, Lempinukke, helteinen heinäkuun iltapäivä. Ja puukko. Ne ovat kaikki isoisän lahjoja Elsille. Kisukarva on kapea oravannahka joka pyyhkii pois murheen ja ikävän. Puinen Lempinukke pysyy aina pinnalla vaikka Elsin itsensä vuolemat tikkunuket vaipuvat järven pohjaan. Isoisä on elänyt pojastaan ja suvustaan vieraantuneena pohjanmaalaisessa tuohilattiaisessa mökissä. Siellä Elsi on hänet tavannut yhden ainoan kerran – ja nähnyt parantavan ihmeen. Eletään 1960-lukua, Elsi viettää tavallista koulutytön elämää, käy opettajalle kaupassa, leikkii naapurin Anteron kanssa. Mutta jokin isän katseessa ja äidin huokauksissa saa pahan ilman pakkautumaan Elsin sisälle ja veren valumaan nenästä. Hän tuntee isoisän muiston ja salaisuuksien painon. Elsi kasvaa ja lakkaa leikkimästä nukeilla. Niiden sijasta hän upottaa järveen itsensä ja liftaa tuntemattomien miesten kyytiin. Turvana Elsillä on isoisän puukko, jolla hän viiltää maailmaan ääriviivoja. Riitta Jalosen Veteen pudonneet on kertomus salatusta joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Se on myös kertomus pienen tytön kasvusta kohti aikuisuutta, matkasta jonka varrella ihminen oppii paitsi yhä uusia tapoja kokeilla elämän ja kuoleman rajoja myös pysymään vahvasti hengissä.

Kissan kuva liimattu takakanteen