Antikvariaatti.net - tarjolla 942104 nimikettä

Suodenniemi

6 x 7 cm.

6 x 9 cm.

Postikulut: ykkösposti 6,00€ / kakkosposti 5,40€ v. 2014.

Erkki Salomaan elämä oli tyypillinen ennen sotia toiminnan aloittaneelle kommunistille. Hän oli mukana ammattiyhdistysliikkeen ja poliittisen vasemmiston kaikissa vaiheissa 30-luvulta 70-luvun alkuun. Hän osallistui maanalaiseen toimintaan, vietti sotavuodet vankileirillä, rakensi työväenliikkeen uutta nousua ja kansainvälisiä suhteita sekä antoi myös teoreettisen panoksen tutkijana ja historioitsijana. Teemu Oinonen on kirjoittanut kirjan Edelläkävijä, mikä kuvaa Erkki Salomaan elämää. Kirja kuvaa suomalaisen yhteiskunnan suhtautumista kommunistiin.Postikulut 7,60€ v. 2014.

"Minä oon Koillis-Kairan gorilla". isä sanoo ja paukuttaa karvaista rintaansa matkien apinaa. Hyväntuulista isää mukavampaa ei olekaan, hän on möreä-ääninen, parrakas vekara, jonka jutuille kaikki nauravat. Mutta se on vain yksi puoli taiteilija Teuvo Böhmistä, paikkakunnan ihaillusta kuuluisuudesta, jonka taikapiiriin moni tavoittelee. Toista puolta saavat maistaa vaimo ja lapset. Huonotuulisena isä mitätöi ja pilkkaa, äiti ja Mikael vetäytyvät kuoreensa. Vain Maija on toisenlainen, hän polkee jalkaa ja paiskoo ovia. Mutta iva on julma mielenmyrkky, se haavoittaa vahvintakin. Vakuuslapset on vahvasti omakohtainen romaani kuuluisan taiteilijaperheen (isä Rauni Mollberg) surullisesta kohtalosta.Alkuvoimaisuus saattaa taiteen tekemisessä olla hyve. Läheisille se voi näyttäytyä raakuutena.No, tulipahan luettua..**Kannatti lukea, mutta vain kerran...***Hyvä kirja, suosittelen:)****Kerrassaan mainio lukuelämys!!***** Voiko parempaa kirjaa enää ollakaan..http://lukutoukan.vuodatus.net/lue/2007/03/eira-mollberg-vakuuslapsetPostikulut 4,00 € ykkösposti / kakkosposti 3,60€ v. 2014.

Raatihuoneentorin ja historiallisen Vanhankaupungin lisäksi Tallinnassa on paljon museoita, esimerkiksi kaupunginmuseo, Viron historiallinen museo entisessä Suurkillan talossa, kidutusmuseo, luonnontieteellinen museo ja palontorjuntamuseo. Lisäksi Tallinnassa sijaitsee 2008 vuoden eurooppalaiseksi museoksi valittu Kumu-taidemuseo ja sen erillisosasto Kadriorgin palatsissa.Vanhankaupugin silhuetille ovat tunnusomaisia vanhojen kirkkojen korkeat tornit: Olevisten kirkko, Pyhän Hengen kirkko (Pühavaimu kirik), Pyhän Nikolaoksen kirkko (nykyisin museona) ja tuomiokirkko. Muita nähtävyyksiä ovat esimerkiksi kaupunginmuuri, tv-torni ja kasvitieteellinen puutarha sekä laululava, jossa joka viides vuosi pidetään Tallinnan laulujuhlat. Tallinnassa on myös eläintarha, joka on varsinkin lapsiperheiden suosiossa.Tallinnan keskiaikainen kaupunginmuuri oli aikanaan tehokas puolustuseste. Aikanaan 16 metriä korkeasta, kolme metriä leveästä ja neljä kilometriä pitkästä muurista on jäljellä kaksi kilometriä ja 26 tornia.

Stavanger sijaitsee niemimaalla, jonka länsipuolta huuhtoo Norjanmeri, idässä on Gandsin vuono. Kaupunki levittäytyy mannermaalta asuituile saarille nimiltään Hundvåg/Buøy, Austre Åmøy, Langøy, Bjørnøy, Roaldsøy, Ormøy, Steinsøy, Engøy, Sølyst, Grasholmen, Vassøy, Lindøy, Hellesøy ja Kalvøy. Korkeimpia paikkoja ovat Ullandhaug (139 m) ja Jåttånuten (138 m).Stavangeriin perustettiin piispanistuin 1100-luvulla, kun St. Swithunin katedraali valmistui. Kaupunkioikeudet se sai 1425, mutta kaupungin kasvu oli hidasta ja vuonna 1682 uskonpuhdistuksen myötä piispanistuin siirtyi Kristiansandiin. Sen jälkeen kun Pohjanmereltä löydettiin öljyä 1960-luvulla, Stanvangerin taloudellinen merkitys on kasvanut.

Pääosa Kööpenhaminasta sijaitsee Sjællandilla, pieni osa Amagerin saarella. Kaupunki on enimmäkseen varsin tasaista, mutta sen luoteisosassa on Søborgin ja Høje Gladsaxen 50 metriä korkeat mäet.Kööpenhaminan lämpimimmät kuukaudet ovat heinä- ja elokuu, jolloin päivän keskimääräinen ylin lämpötila on noin 20 astetta. Kylmimpien kuukausien, tammi- ja helmikuun, keskimääräinen alin lämpötila on -2 astetta. Talvien kylmyys ja lumisuus vaihtelee vuosittain: esimerkiksi talven 2007–2008 keskilämpötilat olivat samankaltaisia kuin tavallisesti Etelä-Euroopassa, kun taas 2009–2010 satoi lunta sen verran kuin Suomessa keskimääräisenä talvena. Kesät ovat 1990- ja 2000-luvuilla tulleet huomattavasti lämpimämmiksi ja vähäsateisemmiksi. Sadetta esiintyy ympäri vuoden: eniten heinäkuussa (57 mm), vähiten helmikuussa (24 mm) Keskimäärin sadepäiviä on 11–17 joka kuukaudessa, mikä merkitsee, että keskimäärin joka toinen tai kolmas päivä sataa.

Olavinlinna ja siihen liittyvät tarut ovat toimineet inspiraationa Robert Southeyn runoon Donica.V. Makkonen kirjoitti vuonna 1935 Olavinlinnan alkuvaiheista historiallisen romaanin Savon kupias Pietari Kylliäinen.Olavinlinna on yksi belgialaisen sarjakuvahahmo Tintin seikkailuista kertovassa albumissa Kuningas Ottokarin valtikka vuodelta 1938 esiintyvän Kropowin linnan esikuvista.Sauvo Puhtilan sanoittaman ja Erkki Melakosken säveltämän kappaleen Balladi Olavinlinnasta on esittänyt mm. Annikki Tähti vuonna 1956Linna on tärkeä tapahtumaympäristö Eeva Tenhusen vuonna 1964 kirjoittamassa salapoliisiromaanissa Mustat kalat.Linna esiintyy mm. Montreux'n Kultaisen ruusun voittaneessa viihdeohjelmassa Lumilinna, joka on kuvattu siellä vuonna 1965 sekä lastenohjelmassa Seikkailu Olavinlinnassa, joka on vuodelta 1978.

Tarinoiden mukaan Kolilla kerrotaan olleen käräjä-, uhri- ja palvontapaikkoja. Kolin pohjoisrinteessä on niin sanottu uhrihalkeama, josta on löydetty mm. kultaisia ja hopeisia kolikoita, mutta löydöt ajoittuvat Kolin matkailun alkuun 1800-luvun loppupuolelle. Paha-Kolilla kerrotaan olleen käräjäpaikan. Tarinan mukaan rikollisia olisi heitetty alas Paha-Kolin jyrkänteeltä. Joka selvisi pudotuksesta, oli syytön. Kansanperinteessä on myös tietoja paikallisista erakkotietäjistä. Arkeologisissa inventoinneissa väitetyiltä käräjä-, uhri- ja palvontapaikoilta ei ole löytynyt todisteita tarinoiden tueksi. On esitetty, että karelianistit tai muut Kolilla vierailevat olisivat vaikuttaneet tarinoiden kehitykseen huomattavasti.Kolilla uskottiin olleen voimakkaita henkiolentoja. Kansanrunossa he olivat Kolin korkeat isännät, Mustarinnan murhat miehet.

Vuosina 1837–1840 Liknesin ja Fedan alueet muodostivat Kvinesdalin formannskapsdistrikt-hallintoalueen. Fjotland liittyi siihen 1841. Vuodesta 1858 Fjotlandista tuli oma kuntansa, vuoteen 1963. Vuonna 1900 Feda ja Liknes muodostivat omat kuntansa uudelleen, joista Liknes vaihtoi nimensä takaisin Kvinesdaliksi 1917. Kvinesdal, Feda ja Fjotland muodostivat nykyisen Kvinesdalin kunnan uudelleen 1963.Fedassa oli jo varhain paikallinen tuomioistuin ja siellä yksi maan ensimmäisistä postitoimistoista jo 1600-luvulla. 1700-luvulla Fedaan ja Øyeen muodostui kauppiasyhteisö. 1810 lounais-Norjassa alkoi suuri sillinkalastustoiminta, jonka myötä paikkakunnalle muodostui merkittävää tynnyrinvalmistusta.1885 Fjotlandin Knabenissa avattiin molybdeenikaivos. Ainetta käytettiin voiteluaineena ja kirjoitusvälineisiin, sekä myöhemmin sotateollisuudessa teräksen jalostamiseen. Kaivostoiminta loppui 1973.Vuonna 1917 Angholmeniin avattiin Kvina Carbid og Smelteverk, jossa tuotettiin karbideja vuoteen 1921 saakka ja myöhemmin rautasilisiumia.

Maarianhamina oli aiemmin tunnettu puutalokaupunkina, mutta useimmat keskustan puutalot joutuivat väistymään 1960- ja 1970-luvuilla uusien liike- ja asuinkerrostalojen tieltä. Eniten kohua herätti seurahuoneen ("Socis") purkaminen nykyisen itsehallintotalon paikalta vuonna 1975. Vanhoja puutaloja on silti edelleen säilynyt keskustan eteläpuolella. Keskustan pohjoispuolen asuintalot ovat enimmäkseen kerrostaloja. Eteläisimmissä ja pohjoisimmissa kaupunginosissa on pääosin uudehkoja omakotitaloja.Maarianhaminan pääkadut ovat Stora gatan, Torggatan, Nygatan ja Ålandsvägen. Osa Torggatanista on muutettu kävelykaduksi. Keskustan halki lännestä itään ulottuu Esplanadi, jonka ansiosta Maarianhaminaa on joskus kutsuttu "tuhansien lehmusten kaupungiksi".Maarianhaminan huomattavimpia julkisia rakennuksia ovat Pyhän Yrjön kirkko, kaupungintalo, itsehallintotalo, valtion virastotalo, Ahvenanmaan museo, merenkulkumuseo ja kaupunginkirjasto. Huomattavia muistomerkkejä ovat Emil Cedercreutzin veistämä, hukkuneille merimiehille omistettu Ruorimies-patsas (1933), Matti Hauptin Meren kansa -patsas (1971) sekä Viktor Janssonin veistämä Julius Sundblomin patsas (1948)