Antikvariaatti.net - tarjolla 973881 nimikettä

Kirje USA:sta eteisen lattialla marraskuussa 2012 osoittautuu itsenäisen naisen viimeiseksi mahdollisuudeksi oikaista historiankirjoitusta. Flóra Paasonen, tiedustelupäällikkö Aladar Paasosen leski, kertoo vihdoin itse omasta elämästään. Unkarilaiseen eläinlääkäriperheeseen syntynyt, Sveitsissä kesänsä viettänyt ja eurooppalaisen yleissivistyksen saanut Flóra Bartha kasvatettiin kosmopoliitiksi. 18-vuotiaana hänet esiteltiin huimaa sotilasuraa tehneelle eversti Aladar Paasoselle, joka nai vihreäsilmäisen unkarittaren 1938.Rakkaustarina on kuin sadusta. Koti presidentinlinnassa, upeita illallisia, hienoja kutsuja, kauniita kalusteita. Mutta Tolstoin Sota ja rauha -romaanin lumoissa ollut nuorikko joutuu heräämään sodan todellisuuteen presidentinlinnan ikkunoiden pirstoutuessa sisään pommituksissa ja Aladarin kadotessa tiedustelujohtajaksi Mannerheimin salaiseen maailmaan. Flóran tehtäväksi jää suojella kolmea lastaan ja pitää perhe mahdollisimman tarkkaan piilossa, sillä tiedustelujohtajan läheiset elävät aina uhkakuvan alla. Alkaa näkymättömyyden kausi.Tässä kirjassa Flóra muistelee piileskelyä useissa eri maissa. Hän arvioi Euroopan kehitystä varmalla ja tarkalla poliittisella vaistollaan sekä ennennäkemättömällä historiallisella kokemuksellaan. Vaimon osuus perheen valinnoissa on ollut itsenäisen naisen voimannäyttö, vaikka perheen olemassaoloa ei monasti edes mainita.Viimeiset mielenkiintoiset valintansa Flóra tekee tämän kirjan kirjoittamisen yhteydessä, kun hän antaa käyttöön Aladarin ennennäkemättömät dokumentit, joita mies on piilotellut vierashuoneen kaapissa Flourtownissa kuolemaansa saakka. Tämän kirjan kirjoittaminen ja dokumenttien tallentaminen jälkipolville nitoutuvat Flóran elämän tarinaan osoittaen jälleen kerran, että itsenäisyys vaatii itsenäisiä ihmisiä."Johanna Parikka Altenstedtin kirjoittama Flóra Bartha Paasonen – Vaiettu tarina kuuluu eittämättä tämän syksyn mielenkiintoisimpien sota-aikoihin liittyvien teosten joukkoon. Kirja täydentää Mannerheimin tiedustelupäälliköstä Aladar Paasosesta jo aikaisemmin ilmestyneissä teoksissa luotua kuvaa. Teos tuo esiin Yhdysvalloissa asuvan unkarilaissyntyisen 95-vuotiaan lesken elämäntarinan sellaisena, kuin hän sen itse kokee. " Etelä-Suomen Sanomat, 13.11.2013."Mielenkiintoista on lukea Flóra Paasosen rajattomasta ihailusta ja kunnioituksesta, jota hän tunsi ja edelleen tuntee miehensä esimiestä marsalkka Mannerheimiä kohtaan. Siinä olisi nykyisillä Mannerheim-kriitikoilla jotain opittavaa.. Flóra Bartha Paasosen kertomus on lukemisen arvoinen kuvaus siitä, miten sodan varjot lepäsivät vuosikymmeniä perheiden ja yksilöiden päällä. Laskua isänmaan itsenäisyyden säilyttämisestä sai maksaa pitkään." Portaali-lehti 12/2013

Jääkärikenraali Wiljo Einar Tuompo toimi koko jatko- sodan ajan päämajassa komentoesikunnan päällikkönä. Everstiluutnantti Tauno Kuosan viimeistelemä kirja on Tuompon henkilökohtaisten kokemusten lisäksi intiimi lähikuva Mannerheimista, asiantunteva kuvaus jatkosodan ylimmän johdon keskinäisistä suhteista ja arkipäivän työstä tapahtumien polttopisteessä.Tuompolla oli ainutlaatuinen tilaisuus seurata Mannerheimin toimintaa hyvin läheltä. Mannerheim selvitti hänelle varsin avoimesti sotilaallisia ja poliittisia käsityksiään, ylintä sodan ja valtion johtoa koskevia mielipiteitään.Päiväkirja osoittaa, miten marsalkka oli nimenomaan suurissa sotilaallisissa ja poliittisissa kysymyksissä huomattavasti kaukokatseisempi kuin apulaisensa. Mannerheim otti operaatioiden suunnittelussa tarkoin huomioon sen tosiasian, että ”Suomi joutuu aina elämään Venäjän naapurina”.Päiväkirjasta käy ilmi, että Suomen armeija oli milloin vakavan sairastumisen, milloin vihollisen miinojen ja tykistötulen vuoksi vähällä menettää ylipäällikkönsä. Kuuluisan ”Itä-Karjalan päiväkäskyn” syntyhistoria saa myös arvovaltaisen selvityksen.

Syksy 1944 merkitsi nopeita syvällisiä muutoksia Suomelle: ensin aselepo, sitten välirauhansopimus. Suojeluskuntien lakkauttamislaki säädettiin 3.11.1944. Lotta Svärdin ja monien muiden yhdistysten vuoro tuli myöhemmin marraskuussa.Suojeluskuntien lakkauttaminen kävi hetkessä, mutta niiden omaisuuden pesänselvitys kesti toistakymmentä vuotta. Suojeluskuntien omaisuus, jonka ne olivat nopeasti siirtäneet uusille omistajille, kiinnosti monia. Saaliinjaolle pyrki monia. Vasta vankilasta päässeet kommunistit tarvitsivat toimitiloja, nuorisoseurat halusivat takaisin suojeluskunnille siirtyneitä entisiä nuorisoseurantaloja ja valtiolla ja kunnilla oli omat tavoitteensa.Suojeluskuntien omaisuuden luovutukset tutkittiin pikkutarkasti, mikä johti useisiin muutoksiin. Valtaosa luovutuksista hyväksyttiin sellaisinaan, monia jouduttiin korjaamaan tai muuttamaan kokonaan toisenlaisiksi. Muutamia lahjoituksia perittiin valtiolle. Joitakin oikeudenkäyntejä jouduttiin käynnistämään lahjan saajien itsepäisyyden takia, ja kiistoja käsiteltiin aina korkeinta oikeutta myöden. Koko prosessi oli ohi vasta syksyllä 1958.”Sarkatakkien maan” kirjoittaja filosofian tohtori Kari Selén antaa vankan lähdepohjan turvin kattavan kuvan tästä prosessista, jota ei ole aikaisemmin käsitelty kirjallisuudessa."Suojeluskuntarahan monimutkaista ja monipolvista kulkua muihin käsiin on selvitellyt fil.tri Kari Selén tänään julkaistavassa teoksessa Suojeluskuntien rahat – suojeluskuntaomaisuuden mutkikkaat järjestelyt 1944–1958 (Docendo). Prosessi todella oli mutkikas. Kiinnostavimmat piirteet siinä liittyvät rahan jakautumisen lisäksi ideologisiin painotuksiin ja pesänselvityskomitean omiin väitettyihin väärinkäytöksiin. "Keskisuomalainen 14.8.2014

Vuoden 1943 taitetta voidaan pitää toisen maailmansodan käännekohtana, sillä Saksan armeijan eteneminen pysähtyi ja liittoutuneet ryhtyivät suuriin vastahyökkäyksiin sekä Stalingradissa että Pohjois-Afrikassa. Suomen poliittisen ja sotilasjohdon mielissä alkoi silloin vahvistua käsitys, että Saksa tulee häviämään sodan, minkä vuoksi oli elintärkeää päästä sodasta mahdollisimman pian irti mutta kohtuullisilla ehdoilla.Saksa ei hyväksynyt Suomen irtautumista itärintamasta. Neuvostoliitto puolestaan asetti vaikeasti hyväksyttävät ennakkoehdot rauhansopimukselle tai pelkälle aselevolle. Suomi oli pahassa puristuksessa keskellä suurvaltojen sotaa, vaikka sotilaallisesti tilanne vielä näytti kohtuullisen hyvältä ennen kesäkuun 1944 suurhyökkäystä, joka saattoi maan katastrofin partaalle.Noista 70 vuoden takaisista dramaattisista vaiheista on kerrottu muistelmissa ja tehty päteviä tutkimuksia, mutta silti monet kysymykset ovat jääneet vastausta vaille. Valtiotieteen tohtori, eversti (evp) Pekka Visuri on etsinyt uuden lähdeaineiston pohjalta vastauksia kriittisiin kysymyksiin, ennen kaikkea siihen, miksi Suomen hallituksen rauhantunnustelut eivät onnistuneet ja miksi puna-armeijan hyökkäys pääsi niin pahasti yllättämään.

Walter Horn toimi aktivistina kahdessa Suomen historian kiinnostavassa vaiheessa. Hornia voidaan pitää ”ensimmäisenä jääkärinä”, sillä hän oli 1914 Tukholmassa Bertel Pauligin kanssa käynnistämässä yhteistyötä Saksan kanssa sotilaskoulutuksen saamiseksi Venäjän vastaisille itsenäisyystaitelijoille. Kylmän sodan aikana 1950- ja 1960-luvulla taas hän kuului Suomessa toimivien Pohjola-aktivistien ryhmään, joka viritteli ajatusta pohjoismaisesta sotilaallisesta yhteistyöstä.Jääkärinä saatu keuhkotauti vaivasi Hornia ja siksi rintamapalveluksen sijaan hän toimi talvisodassa Helsingin komendanttina ja jatkosodassa sotilasasiamiehenä Berliinissä ja Budapestissa. Joulukuussa 1944 Horn erotettiin virastaan. Tämän jälkeen hän toimi mm. asekätkennän vuoksi pidätettynä olleiden upseerien salaisessa tukirenkaassa.Ajatus Pohjoismaiden puolustusliitosta oli useasti esillä ennen ja jälkeen viime sotien. Sitä ajaneiden Pohjolaaktivistien ytimeen kuuluivat mm. Walter Horn, Lauri Pihkala, K. L. Oesch, A.- E. Martola ja Valo Nihtilä. Myös presidentti Kekkonen seurasi aktivistien toimintaa mielenkiinnolla ennen noottikriisiä ja vähemmän sen jälkeen, kun hän oli palannut Novosibirskin neuvotteluista. Kirjassa on aihetta valaistu aktivistien näkökulmasta ensimmäisen kerran.Prikaatikenraali evp. ja Suomen sotahistorian dosentti Pentti Airio on saanut perehtyä ministeri Tankmar Hornin hallussa olevaan kotiarkistoon ja lisäksi hän on suorittanut arkistotutkimuksia Suomessa ja Saksassa.Kirjassa on runsas kuvitus ja kiinnostavia karttoja. Kirjan liitteenä on nimiluettelo parista sadasta kotimaisesta ja ulkomaalaisesta henkilöstä, joita aktivistiryhmä perehdytti ajatuksiinsa."Walter Hornin elämäkerta avaa hienosti jääkäriliikkeen ja Suomen valtiollisen itsenäistymisen 100-vuotismuiston viettämisen." Kirjakatsaus-blogi"Airio oli onnistunut kirjassaan monipuolisen hyvin. Siinä on käytetty loistavasti erilaisia lähteitä hyödyksi ja teoksen aikana kävi selväksi, että Airio oli vaivanpalkkansa ansainnut..Kirjan aikana Hornista käy ilmi,että hän oli poikamaisen hyväntahtoinen isänmaanrakastaja, jonka sydän oli sinivalkoinen." Ruotuväki, 29.8.2013."Pentti Airio on Walter Hornin elämänvaihdeiden ohessa luonut hyvän tietopaketin jääkäriliikkeestä.. Teos on kaunis kunnianosoitus Isänmaan uskolliselle palvelijalle, joka uskalsi laittaa kaiken yhden kortin varaan - ja joka voitti kaiken: Suomen itsenäisyyden." Kylkirauta 4/2013

P0P