Antikvariaatti.net - tarjolla 1004624 nimikettä

Paasio ei pyrikään kirjoittamaan poliittista totuutta taipaleeltaan, mikä on sinänsä muihin poliittisiin muistelmakirjoihin nähden poikkeuksellista. Enemmänkin hän kirjoittaa siitä, miten hän on kokenut elämänsä eri vaiheita.Filosofiansa hän pelkistää esipuheessa: ”Kun Murphyn lain peruslähtökohta tunnetrusti on periaate, että asia, joka voi mennä pieleen, menee pieleen; ellei asia, joka voi mennä pieleen, menekään pieleen, jälkeenpäin osoittautuu, että olisi ollut parempi, että se olisi mennyt pieleen.”Paasion oman urat myötä- ja vastamäet tukevat monessakin kohden sitä, että ”herra Murphyn teesit ovat universaalisia”, kuten hän itsekin toteaa. Paasion muistelmien pakkopullaa on tietenkin tarina ulkoministerin eriparikengistä, mutta itse kirjan anti on sittenkin muualla.Kirjassaan Paasio uhraa suurehkosti tilaa ulkopolitiikalle. Tämän ymmärtää, sillä onhan aihe aina ollut hänelle läheinen. Ainakaan tavallisen lukijan kannalta paras anti ei ole Paasion ulkopoliittisissa muisteloissa. Ulkopolitiikan loogisuudesta kirjoittaja antaa Koiviston kaudelta suorastaan ylistävän kuvan. Miten kaikki asiat osattiinkin juuri ulkopolitiikassa hoitaa niin, ettei Mr Murphy sittenkään päässyt väliin?Aukko sinipunan synnyssäSinipunahallituksen synnyn Paasio sivuuttaa kokonaan, vaikka hänellä olisi epäilemättä ollut paljon mielenkiintoista muisteltavaa niistä syistä, jotka johtivat keskustan oppositiotaipaleen alkamiseen. Ehkäpä näiden muisteloiden aika on myöhemmin.Eroamiseensa johtaneita tapahtumia Paasio käsittelee varsin laveasti. Tähän lienee paljolti henkilökohtaiset syyt. Eroamis- tai pikemminkin erottamisprosessin tausta kummittelee miehen mielessä vieläkin. Eikä mikään ihme.SDP:n siirtyminen oppositioon käydään läpi riittävällä tarkkuudella. Samalla avautuu se logiikka, jolla SDP päätti jättäytyä hallituksen ulkopuolelle. Tuo logiikka oli varsin tinkimätöntä ja vieläkään en ymmärrä, mikä siinä oli virheellistä. Kuitenkin juuri oppositioon jäämisestä tehty päätös oli käsittääkseni se, joka johti Paasion pakkoeroon.Puhdasoppinen maalaisliittolainenEsko Ahon neuvottelukyvyistä ja diplomatiasta Paasio antaa säälimättömän, mutta oikean kuvan. Aho on puhdasoppinen maalaisliittolainen, jolle neuvotteluissa merkitsee vain voima. Sen edessä saavat tulevaisuuden yhteistyötarpeet väistyä.Kaiken kaikkiaan Paasion ensiteos on mukavaa luettavaa. Löytyypä siitä jokunen uusi tiedonmurunenkin. Kirjansa Paasio päättää sattuvasti: ”Tavaksi on tullut sanoa, etten päivääkään vaihtaisi pois. Kyllä minä muutaman vaihtaisin. Mitä edessäpäin on, onneksi en tiedä.”http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1996/5.joulukuu/PAASIO.HTMPostikulut 4,00 € ykkösposti / kakkosposti 3,60€ v. 2014.

-Margit Rode Sofia Borg-Sundman (16. lokakuuta 1902 Turku – 10. kesäkuuta 1992 Helsinki) oli filosofian maisteri ja kansakoulunopettaja, joka toimi vuosina 1948–1953 ja 1958–1969 Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajana.-Borg-Sundman valittiin eduskuntaan ensin Uudenmaan läänin vaalipiiristä ja sitten Helsingin kaupungin vaalipiiristä. Hän oli presidentin valitsijamiehenä neljään otteeseen 1950–1960-luvuilla. Hän oli Kuusankosken kunnanvaltuuston ja Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen. Lisäksi hän toimi Kansainvälisen naisten liiton varapresidenttinä ja oli aktiivinen toimija Moraalisen varustautumisen piirissä.-Borg-Sundman oli mukana myös Kokoomuksen eduskuntaryhmän tekemässä kantelussa Hannu Salaman romaanista Juhannustanssit ja mainitsi asiasta syntyneessä eduskuntakeskustelussa myös Ylioppilaslehdessä esiintyneen vastaavanlaisen kirjoittelun ”sairaana ilmiönä”. Borg-Sundmanin mukaan eduskuntakyselyn kärki ei suuntautunut yksinomaan Salaman kirjaa vastaan, vaan ”aikamme moraalista nihilismiä” vastaan ja ”koko siihen seksuaalisuuden ja aineellisuuden, raakuuden ja mauttomuuden ylikyllästämään, käsitteitä hämmentävään ja makua tylsyttävään ilmapiiriin, jonka olemme antaneet kasvaa nuorisomme ympärille alkaen eräistä televisioesityksistä, filmeistä, mainoksista, roskalehdistä, jopa kirjallisuudesta ja oman elämämme laadusta”. http://fi.wikipedia.org/wiki/Margit_Borg-Sundman

Alan Stewart Paton (11. tammikuuta 1903 Pietermaritzburg, nyk. KwaZulu-Natal – 12. huhtikuuta 1988) oli eteläafrikkalainen kirjailija.Patonin isä oli pikkuvirkamies. Valmistuttuaan Natalin yliopistosta Paton toimi opettajana ja rehtorina ja tapasi tulevan vaimonsa Dorrie Francis Lustedin. He avioituivat vuonna 1928 ja olivat yhdessä Dorrien kuolemaan saakka vuonna 1967. Paton meni uudelleen naimisiin samana vuonna.Paton toimi aktiivisesti politiikassa rotuerottelua vastaan ja perusti puolueen South African Liberal Party.Hänen kunniakseen on perustettu Alan Paton -palkinto.Postikulut 4,00 € ykkösposti / kakkosposti 3,60€ v. 2014.

Vain muutamaa vuotta ensimmäisen Valtion kirjallisuuspalkinnon jälkeen Matti Kurjensaari sai saman palkinnon toistamiseen. Tällä kertaa hän oli kirjoittanut fiktiivisen elämänkertaromaanin Syntynyt Suomessa. Kirja sijoittuu Kurjensaaren lapsuuden kaupunkiin Hämeenlinnaan.Kirjailija kuvaa kaupunkia lämmöllä hieman ennen ja jälkeen toisen maailmansodan, sodan hän harppaa yli:"Kuinka kaupunkimme saattoi olla ihana jonakin myöhäiskesän aamuna. Enteili kuumaa päivää, kauneudessaan hämmästyttävää. Kaakon ja etelän puoleiset ikkunat säteilivät. Eteläkadun bensiiniasemalla mittari näytti jo kahdeksaatoista astetta."Kirjan henki on työväenluokkaisen isänmaallinen, tosin seuraavasta sitaatista tämä painotus ei näy. Päähenkilö on noin 25-35-vuotias akateemisesti koulutettu Eero Ulvaja, joka viettää kesäpäivää menemällä Ahveniston Uimalaan:"Aurinko paistoi Järvensivun suunnalta. Selällä souteli veneitä, ne liikkuivat Maamme kirjan pyhämaisemissa. Kukaties jollakin rannalla laulettiin Suomen laulua. Oli kuin olisi seissyt Aulangon tornissa ja kuunnellut suunnattomista metsistä kohoavaa pyhää hyminää."Eero on opintojen jälkeen palannut takaisin kotikaupunkiinsa, mutta hän ei tunnu löytävän sieltä paikkaansa. Hän haluaa jättäytyä politiikan ulkopuolella ja huomaa muutenkin olevansa yhteiskunnan ulkopuolella. Kauhukuvana on ettei hän löytäisi paikkaansa mistään, että köyhän lapsen koulutus on petosta. Sota tuo hetkellisen ratkaisun eksistentiaalisiin ja muihin ongelmiin.Lopulta sodan jälkeen Eero saa pieniä tehtäviä, töitä tuntiopettajana ym ja hän huomaa löytäneensä paikkansa, vaikka se ei ole kovin kummoinen. Hän on silti tyytyväinen joskin hieman rappiolla ja alkoholisoinut.http://www.hamewiki.fi/wiki/Matti_KurjensaariPostikulut: ykkösposti 6,00€ / kakkosposti 5,40€ v. 2014.

Postikulut 4,00 € ykkösposti / kakkosposti 3,60€ v. 2014.

-Turja sai ensimmäiset toimittajan oppinsa Santeri Alkiolta. Hän herätti huomiota jo Ylioppilaslehdessä, johon hän pakinoi nimimerkillä "Teini". Lehden päätoimittaja oli tuohon aikaan Vilho Helanen, joka tunnettiin myöhemmin muun muassa dekkarikirjailijana.-Turja tutustui Urho Kekkoseen istuessaan käräjiä Kajaanissa. Miehet ystävystyivät, he kuuluivat kumpikin 1930-luvulla perustettuun Kesäyliopisto-seuraan, josta tuli suomalaisuuden epävirallinen linnake. Kekkosen ja Turjan yhteistyö oli näkyvintä sodan aikana, jolloin Kekkonen pakinoi Turjan päätoimittamaan Suomen Kuvalehteen nimimerkillään "Pekka Peitsi".-Ilmari Turjan Uusi Kuvalehti oli tutkivan journalismin edelläkävijöitä 1950- ja 1960-luvuilla ja käsitteli monia suurta huomiotaa herättäneitä tapauksia, tärkeimpinä näistä olivat väärinkäytökset Mannerheim-liitossa, hyväntekeväisyyskauppojen huijaukset, sotamies Hytin sodanaikainen teloitus 1944 ja suuri margariinisota - margariiniteollisuuden ihmisravinnoksi kelpaamattomien raaka-aineiden käyttö. Ne synnyttivät myös oikeusjuttuja mutta Turja selvisi yleensä voittajana jutuissa.Ilmari Turjan viimeinen leposija on Helsingin Kulosaaren hautausmaalla. (Wikipedia)

Tekijä:Caine, Hall. Nimeke:Man-saaren tuomari. 2 nide / Hall Caine ; englanninkielestä suomentanut Ville Hynynen.Kieli:suomiJulkaistu:Porvoo : WSOY, 1920.Ulkoasu:S. 385-807.Alkuteoksen kieli: engMuu(t) tekijä(t):Hynynen, Ville.