Mikkonen Pirjo, Helsingin yliopisto, 2013
"Otti oikean sukunimen" Väitöskirja. Tiivistelmä: "He took a real surname" : the backgrounds of Finnish surnames adopted between 1850 and 1921. "Länsi-Suomessa rahvaalla ei yleensä ollut pysyviä sukunimiä vielä 1800-luvun puolivälissä. Suomalaisuusaatteen voimistuessa varsinkin papit, opettajat ja armeijan kirjurit jakoivat väestölle suomalaisia sukunimiä. Kun sukunimilaki tuli voimaan 1921, piti jokaisella olla sukunimi. Tämä kirja kuvaa tuota muutosta havainnollisesti. 1850-luvulla Länsi- ja Etelä-Suomen tavallisesta kansasta suurimmalla osalla ei ollut sukunimeä. Kun sukunimilaki tuli voimaan 1921, piti kaikilla kansalaisilla kuitenkin olla sukunimi. Tämä teos kuvaa tuota suurta muutosta länsisuomalaisessa nimisysteemissä. Nimenottajat tai heidän jälkeläisensä ovat itse kertoneet, missä tilanteessa he saivat sukunimen ja mikä oli nimen peruste. Siten on ensi kerran saatu laajasti tietoa otetuista sukunimistä. 1800-luvun puolimaissa voimistui suomalaisuusaate, joka johti siihen, että varsinkin papit ja opettajat jakelivat ahkerasti suomalaisia sukunimiä seurakuntalaisille ja oppilaille, työnjohtajat työläisille. Myös armeijassa miehet saivat suomenkielisiä nimiä, jotka yleisesti jäivät sukunimiksi. Vertaileva menetelmä on osoittanut sotilasnimien mallin vahvan vaikutuksen otettujen nimien valintaan. Länsi-Suomen sukunimijärjestelmän muutoksen tyyppiesimerkeiksi nostetut Laine ja Virtanen kuuluvat tuohon joukkoon. Kun nimenottajia oli paljon, tuli samoja nimiä käyttöön eri paikkakunnilla. Nimiä otettiin tunnetun mallin mukaan. Niin kehittyi ns. muotinimiä. Tyypillisiä tuon ajan nimiä ovat mm. Aaltonen, Koskinen, Lehtinen, Nieminen, Kallio, Vainio, Aalto, Laiho, Leino ja Nurmi. Nimeämisperusteista yleisin oli asumuksen nimi, lähes 40 prosentissa aineiston nimistä. Se on yksi selitys sille, että otetut nimet sisältävät enimmäkseen luontoaiheisiä sanoja, sillä asumusten nimet kuvaavat yleensä paikan luontoa. Niiden mallin mukaan otettiin myös nimiä ilman varsinaista perustetta. Alkuun otettujen sukunimien tehtävä oli kantajansa yksilöinti. Kaikilla samankin perheen jäsenillä saattoi olla eri sukunimi. " Opinnäyte Väitöskirja--Helsingin yliopisto, 2013Ulkoasu 451 sivua ; : karttoja, taulukkoja ; 25 cm Tiivistelmän kieli englantiJulkaisija [Helsinki] : [Helsingin yliopisto], 2013Luokitus Suomen kieli (udkf 809.454.1)ykl 88.2909Aiheet sukunimet henkilönnimet nimet nimistöntutkimus historia Suomi Pirjo Mikkonen ISBN 978-952-10-9344-9 nidottu