Keräilyesineet / Matkailu

Pääosa Kööpenhaminasta sijaitsee Sjællandilla, pieni osa Amagerin saarella. Kaupunki on enimmäkseen varsin tasaista, mutta sen luoteisosassa on Søborgin ja Høje Gladsaxen 50 metriä korkeat mäet.Kööpenhaminan lämpimimmät kuukaudet ovat heinä- ja elokuu, jolloin päivän keskimääräinen ylin lämpötila on noin 20 astetta. Kylmimpien kuukausien, tammi- ja helmikuun, keskimääräinen alin lämpötila on -2 astetta. Talvien kylmyys ja lumisuus vaihtelee vuosittain: esimerkiksi talven 2007–2008 keskilämpötilat olivat samankaltaisia kuin tavallisesti Etelä-Euroopassa, kun taas 2009–2010 satoi lunta sen verran kuin Suomessa keskimääräisenä talvena. Kesät ovat 1990- ja 2000-luvuilla tulleet huomattavasti lämpimämmiksi ja vähäsateisemmiksi. Sadetta esiintyy ympäri vuoden: eniten heinäkuussa (57 mm), vähiten helmikuussa (24 mm) Keskimäärin sadepäiviä on 11–17 joka kuukaudessa, mikä merkitsee, että keskimäärin joka toinen tai kolmas päivä sataa.

Olavinlinna ja siihen liittyvät tarut ovat toimineet inspiraationa Robert Southeyn runoon Donica.V. Makkonen kirjoitti vuonna 1935 Olavinlinnan alkuvaiheista historiallisen romaanin Savon kupias Pietari Kylliäinen.Olavinlinna on yksi belgialaisen sarjakuvahahmo Tintin seikkailuista kertovassa albumissa Kuningas Ottokarin valtikka vuodelta 1938 esiintyvän Kropowin linnan esikuvista.Sauvo Puhtilan sanoittaman ja Erkki Melakosken säveltämän kappaleen Balladi Olavinlinnasta on esittänyt mm. Annikki Tähti vuonna 1956Linna on tärkeä tapahtumaympäristö Eeva Tenhusen vuonna 1964 kirjoittamassa salapoliisiromaanissa Mustat kalat.Linna esiintyy mm. Montreux'n Kultaisen ruusun voittaneessa viihdeohjelmassa Lumilinna, joka on kuvattu siellä vuonna 1965 sekä lastenohjelmassa Seikkailu Olavinlinnassa, joka on vuodelta 1978.

Tarinoiden mukaan Kolilla kerrotaan olleen käräjä-, uhri- ja palvontapaikkoja. Kolin pohjoisrinteessä on niin sanottu uhrihalkeama, josta on löydetty mm. kultaisia ja hopeisia kolikoita, mutta löydöt ajoittuvat Kolin matkailun alkuun 1800-luvun loppupuolelle. Paha-Kolilla kerrotaan olleen käräjäpaikan. Tarinan mukaan rikollisia olisi heitetty alas Paha-Kolin jyrkänteeltä. Joka selvisi pudotuksesta, oli syytön. Kansanperinteessä on myös tietoja paikallisista erakkotietäjistä. Arkeologisissa inventoinneissa väitetyiltä käräjä-, uhri- ja palvontapaikoilta ei ole löytynyt todisteita tarinoiden tueksi. On esitetty, että karelianistit tai muut Kolilla vierailevat olisivat vaikuttaneet tarinoiden kehitykseen huomattavasti.Kolilla uskottiin olleen voimakkaita henkiolentoja. Kansanrunossa he olivat Kolin korkeat isännät, Mustarinnan murhat miehet.

Vuosina 1837–1840 Liknesin ja Fedan alueet muodostivat Kvinesdalin formannskapsdistrikt-hallintoalueen. Fjotland liittyi siihen 1841. Vuodesta 1858 Fjotlandista tuli oma kuntansa, vuoteen 1963. Vuonna 1900 Feda ja Liknes muodostivat omat kuntansa uudelleen, joista Liknes vaihtoi nimensä takaisin Kvinesdaliksi 1917. Kvinesdal, Feda ja Fjotland muodostivat nykyisen Kvinesdalin kunnan uudelleen 1963.Fedassa oli jo varhain paikallinen tuomioistuin ja siellä yksi maan ensimmäisistä postitoimistoista jo 1600-luvulla. 1700-luvulla Fedaan ja Øyeen muodostui kauppiasyhteisö. 1810 lounais-Norjassa alkoi suuri sillinkalastustoiminta, jonka myötä paikkakunnalle muodostui merkittävää tynnyrinvalmistusta.1885 Fjotlandin Knabenissa avattiin molybdeenikaivos. Ainetta käytettiin voiteluaineena ja kirjoitusvälineisiin, sekä myöhemmin sotateollisuudessa teräksen jalostamiseen. Kaivostoiminta loppui 1973.Vuonna 1917 Angholmeniin avattiin Kvina Carbid og Smelteverk, jossa tuotettiin karbideja vuoteen 1921 saakka ja myöhemmin rautasilisiumia.

Asutusta alueella on ollut 1500-luvusta ja seudulle suunniteltiin Pohjois-Savon kaupallista keskusta jo 1700-luvulla (toteutui vasta 1856). Iisalmi kasvoi hitaasti. Kaupunkioikeuksien myöntämisen aikaan asukkaita oli noin tuhat ja vuonna 1959 noin 6 000.Iisalmen maalaiskunta liitettiin kaupunkiin vuoden 1970 alusta. Asukasluku on 22 159[2] ja pinta-ala 872,18 km2, josta maata on 762,97 km2 ja vettä 109,21 km². Rantaviivan pituus on 495 kilometriä.Rautatien tulo Iisalmeen vuonna 1902 oli eräs ratkaisevista kasvun edellytyksistä. Iisalmen rautatieasema oli pitkään useiden VR:n pikajunien pohjoinen pääteasema, koska sähköistetty rata päättyi sinne. Sähköistys Iisalmesta Kontiomäen kautta Ouluun valmistui 2006.Iisalmen historian kuuluisimpia tapahtumia on vuonna 1808 käyty Koljonvirran taistelu, jota J.L. Runeberg kuvaa Vänrikki Stoolin tarinoissaan. Kaupungin lähihistorian dramaattisin hetki on Putkolan pamauksen nimellä tunnettu onnettomuus, jossa Iisalmen keskustassa sijainnut tavaratalo Putkola tuhoutui maali-, lakka- ja kaasupullovaraston räjähdettyä 14. syyskuuta 1965.Iisalmessa Ohenmäen alueella toimi kymmeniä vuosia Puolustusvoimien Iisalmen Asevarikko (IisAseV, ent. Asevarikko 9 AseV 9), joka lakkautettiin puolustuspoliittisen selonteon perusteella vuoden 2003 alussa.

Maarianhamina oli aiemmin tunnettu puutalokaupunkina, mutta useimmat keskustan puutalot joutuivat väistymään 1960- ja 1970-luvuilla uusien liike- ja asuinkerrostalojen tieltä. Eniten kohua herätti seurahuoneen ("Socis") purkaminen nykyisen itsehallintotalon paikalta vuonna 1975. Vanhoja puutaloja on silti edelleen säilynyt keskustan eteläpuolella. Keskustan pohjoispuolen asuintalot ovat enimmäkseen kerrostaloja. Eteläisimmissä ja pohjoisimmissa kaupunginosissa on pääosin uudehkoja omakotitaloja.Maarianhaminan pääkadut ovat Stora gatan, Torggatan, Nygatan ja Ålandsvägen. Osa Torggatanista on muutettu kävelykaduksi. Keskustan halki lännestä itään ulottuu Esplanadi, jonka ansiosta Maarianhaminaa on joskus kutsuttu "tuhansien lehmusten kaupungiksi".Maarianhaminan huomattavimpia julkisia rakennuksia ovat Pyhän Yrjön kirkko, kaupungintalo, itsehallintotalo, valtion virastotalo, Ahvenanmaan museo, merenkulkumuseo ja kaupunginkirjasto. Huomattavia muistomerkkejä ovat Emil Cedercreutzin veistämä, hukkuneille merimiehille omistettu Ruorimies-patsas (1933), Matti Hauptin Meren kansa -patsas (1971) sekä Viktor Janssonin veistämä Julius Sundblomin patsas (1948)

Arendal on kaupunki ja kunta Etelä-Norjassa, Itä-Agderin läänin hallinnollinen keskus. Se on suosittu turistikaupunki Norjan oloissa suotuisan ilmastonsa ja maalauksellisen kauniin saaristonsa takia. Tammikuussa 2013 tehdyn väestönlaskennan mukaan Arendalissa on 43 336 asukasta ja kaupunki on asukasluvulla mitattuna Norjan 19. suurin.Jo 1300-luvulla mainitaan kauppapaikan olemassaolo Nidelvan suulla[3]. Ensimmäinen dokumentti nimestä "Arendall" on Nedenesin läänin tullikirjanpidosta vuodelta 1528. Vuonna 1610 paikka mainitaan kauppaoikeudet omaavana luotsi- ja satamapaikkana (norj. ladested) ja vuonna 1670 Arendaliin rakennettiin ensimmäinen kirkko.Kun Kristiansand perustettiin vuonna 1641 päätettiin kaikki kauppa Agderin rannikolla keskittää sinne. Tätä ei kuitenkaan toteutettu täysin ja Arendal jatkoi entiseen tapaan kauppapaikkana. Kaupunkioikeudet (norj. kjøpstad) se sai 1723, mutta sen täytyi maksaa erityistä veroa Kristiansandille 750 riikintaaleria vuodessa.1700-luvulla kaupungin kautta alkoi voimakas puutavaran vienti ja viljatuotteiden tuonti ja laivanvarustuksesta tuli tärkeä elinkeino. Kun Englanti avasi kaupankäynnin myös ulkomaisille laivoille alkoi kaupungin kulta-aika. Krimin sodan aikoihin Arendalista tuli Pohjolan suurin merenkulkukaupunki, jossa vuonna 1877 oli rekisteröitynä noin 500 alusta. 1886 kaupungissa oli suuri konkurssiaalto, jolloin laivanvarustamoja lakkasi. Tämä johti työttömyyteen ja siirtolaisuuteen pois kaupungista.Kaupunki paloi kolmesti 1800-luvun puolivälissä. Kaupunkiin on liitetty Barbun kunta vuonna 1901 ja Øyestadin, Hisøyn, Tromøyn ja Molandin kunnat 1991.

Raaseporin linna Snappertunassa rakennettiin todennäköisesti 1300-luvulla. Raaseporilla oli paitsi puolustuksellista ja hallinnollista myös kauppapoliittista merkitystä, sillä se puolusti Ruotsin etuja Räävelin (Tallinna) hansakaupunkia vastaan.lähde?Kun Tammisaaresta tuli vuonna 1528 Raaseporin läänin hallinnollinen keskus, Raasepori menetti merkityksensä. Kuningas Kustaa Vaasa antoi Tammisaarelle kaupunkioikeudet vuonna 1546. Kaupungin sijaintipaikka oli tunnettu jo pitkään satamana ja kalastuspaikkana, ja ajatus kaupungin perustamisesta oli itänyt pitkään. Alueen halki kulki myös vanha vesireitti syvälle Etelä-Hämeeseen saakka.Viranomaisten päätökset olivat aluksi kuitenkin tempoilevia eivätkä suosineet kaupungin kasvua. Vuoden kuluttua kaupungin perustamisesta asukkaat yritettiin saada muuttamaan sodasta kärsineeseen Viipuriin, ja Helsingin perustamisen jälkeen Tammisaaren, Porvoon ja Rauman asukkaat määrättiin muuttamaan Helsinkiin.Tammisaaren kirkkoTammisaari ilmakuvassaTammisaaren kirkko rakennettiin 1600-luvulla. Sen rakennustyöt pani alulle vuonna 1651 kreivi Gustaf Adolf Lejonhufvud. Kirkko sai nykyisen ulkoasunsa kaupunkia vuonna 1821 tuhonneen tulipalon jälkeen. Kirkon olemassaolo saattoi pelastaa Tammisaaren kaupunkioikeudet, sillä kuningas Kaarle XI oli vielä 1690-luvulla aikeissa peruuttaa ne. 1600-luvulla kaupungin kaupankäynti kärsi myös merkantilismista eli valtion sääntelystä ja holhouksesta. Muun muassa vuonna 1614 ulkomaisten alusten tulo kaupungin satamaan kiellettiin. Vuonna 1636 ulkomaankauppa kiellettiin kokonaan.1700-luvulla kaupankäynti helpottui. 1700-luvun lopulla Tammisaaresta tuli erityisesti erilaisten käsityöammattien harjoittajien kaupunki. Vuonna 1772 käsityöläisille annettiin määräys ripustaa työpajojensa oville kilvet, jotka ilmoittivat, mitä he valmistivat. Tämä toi lisää väriä kaupunkiin.Tammisaaren kaupungintalo1800-luvulla kaupungissa kävi koulua muun muassa Elias Lönnrot. Hän kulki matkan kotiinsa Sammattiin patikoiden joka viikonloppu. Uno Cygnaeuksen kouluasetus kirjoitettiin kaupungissa. Cygnaeus myös vihki vuonna 1872 Tammisaaressa käyttöön Suomen ensimmäisen naisseminaarin.Vuonna 1850 kaupungissa asui n. 1500 henkeä. Vuonna 1873 kaupunki sai rautatien, kun Hanko–Hyvinkää-rata valmistui. Tämä sai aikaan teollisuuden nousun ja kaupungin laajenemisen radan suuntaan. Vuonna 1910 kaupungissa asui n. 3 000 henkeä ja vuonna 1957 n. 5 200 henkeä.Vuosina 1918–1940 Tammisaaressa toimi Tammisaaren vankileiri, myöhemmin pakkotyölaitos.1. tammikuuta 1977 Tammisaareen yhdistettiin Tammisaaren maalaiskunta ja Snappertunan kunta. 1. tammikuuta 1993 kaupunkiin yhdistettiin Tenholan kunta. Vuoden 2009 alussa Tammisaari yhdistettiin Karjaan ja Pohjan kanssa Raaseporin kaupungiksi.

Loviisa (ruots. Lovisa, vuosina 1745–1752 Degerby) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Uudenmaan maakunnassa. Loviisan väkiluku on 15 498 henkilöä, ja sen pinta-ala on 1 751,53 km², josta 25,81 km² on sisävesiä ja 905,94 km² merialueita. Väestötiheys on 18,9 asukasta/km². Kaupunki on kaksikielinen, ja sen asukkaista 56 prosenttia puhuu suomea ja 43 prosenttia ruotsia.Loviisan naapurikunnat ovat Kouvola, Lapinjärvi, Myrskylä, Porvoo ja Pyhtää. Kaupunki kuuluu Loviisan seutukuntaan. Pernaja, Liljendal ja Ruotsinpyhtää liitettiin Loviisaan vuoden 2010 alussa.

Varkauden vesitorni on Varkaudessa sijaitseva vesitorni, joka on samalla myös asuinkerrostalo. Se valmistui vuonna 1954. Torni on 45 metriä korkea. Se oli aikoinaan Suomen korkein asuttu rakennus, ja edelleenkin se on Varkauden näkyvin maamerkki. Arkkitehti Kalevi Väyrysen suunnitteleman vesitornin katolla on näköalatasanne ja kahvila.Vesitorni sijaitsee Taulumäen kaupunginosassa Nakskovinkadun päässä.

Hampuri (saks. Hamburg [ˈhambʊɐ̯k], alasaksaksi Hamborg [ˈhaˑmbɔːχ]) on Saksan toiseksi suurin kaupunki (Berliinin jälkeen) ja maan tärkein satama. Se sijaitsee Pohjois-Saksassa Elben alajuoksun varrella. Kaupungin virallinen nimi Freie und Hansestadt Hamburg (Hampurin vapaa- ja hansakaupunki) muistuttaa sen jäsenyydestä keskiaikaisessa Hansaliitossa ja siitä, että Hampuri on edelleen kaupunkivaltio (saks. Stadtstaat) ja yksi Saksan kuudestatoista osavaltiosta (saks. Bundesland). Hampurin naapuriosavaltiot ovat pohjoisessa Schleswig-Holstein ja etelässä Ala-Saksi (Niedersachsen).Hampurin kaupungin ja osavaltion hallinnollinen alue on 755 km², jolla elää noin 1,8 miljoonaa ihmistä. Hampuria ympäröivillä kaupunkimaisen asutuksen alueilla asuu lisäksi 750 000 ihmistä. Laajimmin käsitettynä Hampurin suurkaupunkialueeseen kuuluu 18 100 km², jolla asuu nelisen miljoonaa ihmistä.

Kristiansund (aikaisemmin Christianssund ja Fosna) on kunta ja kaupunki Länsi-Norjassa Møren ja Romsdalin läänissä. Kaupunki on rakennettu kolmelle saarelle, joiden yhteispinta-ala on 22 km². Nimi on peräisin Tanskan kuningas Kristian VI:lta, joka oli kuninkaana paikkakunnan saadessa kaupunkioikeudet (norj. kjøpstad) vuonna 1742. Sitä ennen paikkakunta tunnettiin nimellä Fosna, jota monet käyttivät aina 1900-luvulle saakka. Tammikuussa 2013 tehdyn väestönlaskennan mukaan Kristiansundin kunnassa oli 24 131 asukasta.

Trondheimin alueella on ollut asutusta tuhansia vuosia. Se oli aikoinaan tärkeä viikinkiasutuksen keskittymä, ja kaupunki sen katsotaan olleen vuodesta 997 lähtien, jolloin viikinkikuningas Olav Tryggvason nimesi sen virallisesti. Trondheimista tuli pian perustamisensa jälkeen Norjan ensimmäinen pääkaupunki, ja siellä muun muassa kruunattiin uudet kuninkaat. Pääkaupunkina se toimi vuoteen 1217 saakka. Olav Tryggvason nimesi kaupungin alun perin Kaupangeniksi (”kauppapaikka, markkinapaikka”), mutta sittemmin sen nimeksi vakiintui Nidaros, jonka nimisenä se säilyi läpi keskiajan, kunnes siitä alettiin käyttää myöhäiskeskiajalla nykyistä nimitystä Trondheim.Trondheimin lippuNäkymä kaupungin yli vuonolle.Trondheimin sijainti NorjassaTrondheim sijaitsee Nidelva-joen ja Trondheiminvuonon suistossa, minkä ansiosta sinne on aina ollut suhteellisen helppo matkustaa laivoilla ja sen asema kauppasatamana on ollut merkittävä. Trondheim on ollut historiallisesti myös suuri uskonnollisen elämän keskus, ja siellä sijaitsee 1000-luvulta peräisin oleva Nidarosin tuomiokirkko sekä arkkipiispan palatsi.Vuonna 1658 Trondheim siirtyi lyhyeksi ajaksi Ruotsin alaisuuteen, mutta jo kymmenen kuukauden kuluttua kaupunki vallattiin takaisin senaikaiselle Tanska-Norjalle. Vuosina 1940–1945 Natsi-Saksa hallitsi Norjaa, jolloin myös Trondheim oli saksalaisten alaisuudessa.Trondheimissa on riehunut sen historian aikana monta tuhoisaa tulipaloa. Koska kaupungin rakennukset olivat pitkän aikaa enimmäkseen puisia, valloilleen päässyt tuli aiheutti nopeasti mittavia tuhoja. Suurimmat tulipalot Trondheimissa sattuivat vuosille 1598, 1651, 1681, 1708, 1717 (kaksi suurta paloa), 1742, 1788, 1841 ja 1842. Vuoden 1681 palon jälkeen kaupunki jouduttiin rakentamaan lähes kokonaan uudestaan. Keskiaikaiset kapeat kujat vaihtuivat barokkityylin leveiksi bulevardeiksi, mutta keskiaikaistakin tyyliä on joissakin osissa kaupunkia tallella. Viimeksi vuonna 2002 tuli pääsi irti Trondheimin vanhassa kaupunginosassa tuhoten monta arvokasta puutaloa.

Borussia Mönchengladbach (koko nimi Borussia Vfl 1900 e. V. Mönchengladbach) on yksi menestyksekkäimmistä saksalaisista jalkapalloseuroista. Mönchengladbachista kotoisin oleva seura on voittanut Saksan mestaruuden viidesti (1970, 1971, 1975, 1976 ja 1977) ja Saksan Cupin kolmesti. UEFA Cupin se on voittanut vuosina 1975 ja 1979. Vuonna 1900 perustettu Borussia Mönchengladbach pelaa kaudella 2012–2013 Saksan korkeimmalla sarjatasolla Bundesliigassa. Kaudella 2007–2008 joukkue sijoittui ensimmäiseksi 2. Bundesliigassa ja nousi näin takaisin pääsarjatasolle. Joukkueen kotikenttänä toimii Stadion im Borussia-Park (katsomokapasiteetti 54 067 paikkaa). Peliasun värit ovat musta ja valkoinen (aiemmin myös vihreä).Suomalainen hyökkääjä Mikael Forssell pelasi seurassa hyvällä menestyksellä keväällä 2003. Suomalainen Alexander Ring on pelannut joukkueessa lainasopimuksella vuoden 2012 alusta lähtien.