Juna Venetsiasta, 1976.Muu perhe jää vielä lomailemaan Venetsiaan, kun Justin Calmar lähtee kotimatkalle. Hän lähtee mielellään. On hyvä päästä jälleen työn pariin.Vaunuosastossa on hänen lisäkseen vain yksi matkustaja, siisti keski-ikäinen mies, melkoisen juttelunhaluinen. Calmar vastailee hänen kysymyksiinsä; tosin ne välistä muistuttavat suorastaan kuulustelua. Jälkeenpäin hän tajuaa paljastaneensa ainakin olevansa kunniallinen mies.Ollaan jo lähellä Sveitsi, kun tuntematon pyytää Calmarilta pientä palvelusta: tällehän jää junanvaihdon vuoksi pari tuntia aikaa Lausannessa, tuntemattoman taas on jouduttava lentokoneeseen. Calmar lupautuu hakemaan aseman tallelokerosta salkun, ei mitenkään painavan, ja viemään sen tiettyyn osoitteeseen. Tuntematon on kiitollinen.Ennen Simplon-solaa tuntematon häviää junasta. Calmar ihmettelee, mutta tekee mitä on luvannut. Hän noutaa salkun, ajaa osoitteeseen – ja sitten jysähtää. Ovi on auki ja huoneistossa on kuollut nainen.Tilanne on liian mahdoton poliisille ilmoitettavaksi. Calmar syöksyy junaan salkku mukanaan. Kotiin tultuaan hän avaa sen. Sisällä on eri maiden valuuttoina miljoona frangia.Simenon kuvaa jäljittelemättömään tapaansa pikkumiehen hirmuista ongelmaa selittämättömän rikkauden haltijana: miten mahdotonta on käyttää rahoja, joille olisi löydettävä jokin selitys. Seuraa yhä monimutkaisempi piiloleikki perheen, työtovereiden, koko ympäristön kanssa. Se on aitoa tragikomediaa yllättävään loppuvetoon asti.
