Suomen ilmavoimien laivueet -sarjan neljäs osa kertoo Pommituslentolaivue 48:n vaiheista jatko- ja Lapin sodassa. Neljäkahdeksan oli numerojärjestyksessä Lentorykmentti 4:n neljäs ja samalla sen viimeisin laivue. Laivue perustettiin vuoden 1941 lopulla ensin koulutusyksiköksi, mutta sen saatua myöhemmin DB-3- ja Pe-2-pommikoneita, voitiin niillä aloittaa sotalennot asemasotavaiheessa.Laivueen päätyönä olivat ilmakuvaus sekä tiedustelu ja sen yhteydessä suoritetut häirintäpommitukset Petljakov Pe-2 -koneilla. Iljushin DB-3 -kalustolla taas suoritettiin pommituksia niin yksittäisin konein kuin koko laivueenkin voimalla. Pommituslentolaivue 48 oli mukana myös koko rykmentin voimin suoritetuissa osastopommituksissa. Neljäkahdeksaa ajatellaan usein laivueena, joka lensi pääasiassa sotasaalispommittajilla, mutta vuoden 1943 lopulla se sai kalustokseen toistakymmentä uutta Valtion lentokonetehtaalla valmistettua Bristol Blenheim -pommittajaa. Näillä se osallistui muiden nelosrykmentin laivueiden lailla kesän 1944 koviin torjuntataisteluihin.Laivue 48:n historiaan liittyy olennaisena osana myös Erillinen valokuvauslentue, jonka toimintaa käsitellään tässä kirjassa. Kirjassa julkaistaan ensimmäistä kertaa monia ainutlaatuisia ilmavalokuvia näiltä vaarallisilta tiedustelulennoilta. Vielä vähän ennen kesäkuun 1944 suurhyökkäystä laivue 48:n Pe-2-kuvauskoneet kävivät tiedustelemassa ja kuvaamassa vihollisjoukkojen keskityksiä ja varustelutöitä. Näistä kuvista käy aukottomasti ilmi, että tiedustelutuloksien puutteesta sodanjohdon valmistautumattomuus ei ainakaan ollut kiinni.Ja kuten kaikissa muissakin nelosrykmentin laivueissa, tappiot seurasivat myös neljäkahdeksaa. Koneidensa mukana menehtyneet tai kadonneet nuoret miehet maksoivat kovan hinnan palvellessaan Suomen ilmavoimissa sotien aikana. Olkoon tämä viimeinen nelosrykmentin pommituslentäjistä kertova teos kunnianosoitus heille ja kaikille heidän tovereilleen niin maassa kuin ilmassakin.
