Kaupunkikuvan muutos hämmästyttää nopeudellaan. Uusia taloja rakennetaan, vanha tuttu kahvila ei enää olekaan auki tai suuri tapahtuma sähköistää kaupungin tunnelman. Silti reitit, joita liikumme, muuttuvat hitaammin. Kuljemme vuodesta toiseen samoja kallioita ja laaksoja, ylitämme joet ja purot tuttuja siltoja pitkin. Katseemme tarkentuu, kun polulla on este, joka pakottaa havahtumaan - tai kun jotain itsestään selvää, paikalla aina ollutta, katoaa. Kaupunkilainen luontokokemus ei välttämättä vaadi vaeltamista pois valtaväyliltä tai pölyisiltä kaduilta. Huomaamattomia puutarhoja on kaikkialla. Ratapihan elämä jatkuu sitä rajaavan verkkoaidan ulkopuolelle, idässä Kaisaniemeen ja lännessä Töölönlahden rannoille. Junamatkailija näkee Alppipuiston suurten puiden takaa pilkottavan salaperäisen laakson, joka on koiranulkoiluttajalle tuttuakin tutumpi. Sammaleiset polut, varjoisat pengerrykset ja suuret kivet pysyvät paikoillaan eivätkä kiirehdi pois. Puutarha ei tässä kirjassa ole maisema, ei näkymä, vaan paikka. Se voi olla palanen mennyttä loistoa tai epämääräinen rajamaa sen mukaan, kuka on näkemässä ja kokemassa. Salainen puutarha voi olla bussin ikkunasta vilahtava näkymä tai pieni kallionkolo syksyisellä rannalla. Se voi olla sitkeästi kituuttava puu puhelinkioskin kupeessa tai mustarastaan laulu kevätyössä. Löytöretki Helsinkiin haastaa kaupungissa kulkijoita poikkeamaan omalta polulta ja katsomaan kulman taakse. Se kannustaa myös rakastamaan rosoista kaupunkia avoimin silmin ja ketterin jaloin. Kohteita on merellisestä Helsingistä kaupungin pohjoisimpiin osiin Ala-Tikkurilaan asti. Oppaina pääkaupungin unohdettuihin kaupunkipuutarhoihin toimivat taidehistorioitsija Julia Donner sekä valokuvaaja Taneli Eskola. Kirjan salaiset puutarhat on havaittu ja koettu vuosina 2007-2008.
