Hyvä. Tarkempi kuntoluokka: K3+ ; Hieman kulumaa reunoilla ja kulmissa, selkämyksessä aavistus vinoutta, sivut hyväkuntoiset.
Kansipaperin kunto: jonkin verran kulumaa/pienoisia repeämiä / Mika Waltarin signeeraama omiste: "Jalo Sihtolalle, muistoksi matkasta, johon minut yllytit, kevät- ja kevytmielisin terveisin, Mika Waltari. 17.4.48." Kirjasta tekee erityisen mielenkiintoisen se, että nimenomaan Sihtola kannusti Mikaa lähtemään tälle matkalle, jonka myötä syntyi yksi hienoimmista sodanjälkeistä Eurooppaa kuvaavista teoksista. Juuri Sihtola opasti Waltaria kirjailijan työssä nuoresta pitäen, mutta hän ei myöskään lopettanut Waltarin koulimista vielä suurmenestyksen jälkeenkään, mistä on osoituksena tämänkin kirjan marginaaleihin lyijykynällä kirjatut kommentit. Näistä muutamana esimerkkinä kolmannen luvun hyväksyvä kommentti "Suurin piirtein totta ja sitä paitsi hauskaa lukemista". Kun Waltari kertoo sivulla 124, ettei päässyt sisään kirkkoon odotettuaan pitkään, Sihtola kommentoi: "Mikset heti hakenut suntiota?". Hän myös korjaa joitain Waltarin tekstissä olevia asiavirheitä sekä selvästi tuohtuu Waltarin tapaan toistaa lukemattomia kertoja läpi kirjan sanaa "haikea" - lopulta sanaan liittyvät pienet alleviivaukset muuttuvat jo huudahdukseksi: "Taas tuo sana!" Lieneekö Waltari ottanut tästä opikseen tulevissa teoksissaan... Kirja on professori Jalo Sihtolan (Waltarin sijaisisä) henkilökohtaisesta kokoelmasta
