Meditaatio ja karma

Kirjaimellisesti sanskritinkielen sana karma tarkoittaa "tekoa". Käytännössä se merkitsee sitä, että ihminen luo oman kohtalonsa. Me olemme itse, omilla ajatuksillamme ja teoillamme, tehneet itsestämme sen, mitä nyt olemme. Termi karma alkuperäisessä tarkoituksessaan sisältää henkiset teot. Karma on yksinkertaisesti Maailmankaikkeuden mielen voima, joka antaa tasapainoa ja palauttaa harmonian. Inhimillisen toiminnan kannalta tästä seuraa, että jotenkin, jossakin ja joskus kaikki se mitä teemme heijastuu lopulta itseemme. Mikään teko ei pääty sitä tehtäessä, lopulta se kantaa hedelmän, joka väistämättä palaa tekijänsä luo. Karman voima toimii itsenäisesti. Kenenkään, ihmisen tai yli-ihmisen, ei tarvitse pitää sitä toiminnassa.*Eilisen vapaa tahtomme on tämän hetkisen kohtalomme lähde, kuten tämän hetken vapaa tahtomme on huomisen kohtalomme lähde. Siten näistä kahdesta vahvempi tekijä on oma tahtomme.*Karman todellista luonnetta ei voi ymmärtää, jos uskoo sen olevan ihmisiin ulkopuolelta vaikuttava voima, ikään kuin tuomari joka armotta jakaa tuomioitaan avuttomasti alistuville ihmisille. Niin ei ole. Päinvastoin, tämä universaali voima vaikuttaa kaikkeen ja kaikkiin, koska koko maailma on henkinen. Tämä puolestaan sisältää sen, että kaikki mitä meille tapahtuu, tapahtuu oman sisimmän olemuksemme salaisen tahdon mukaisesti. Tästä näkökulmasta kärsimykset, joita meidän on kestettävä, eivät lopullisesti arvioituina ole pahoja, ne vain tuntuvat siltä hetkellisesti. Se mikä näyttää sokealta, häikäilemättömältä ulkoiselta voimalta paljastuu sisäiseksi, tietoiseksi ja puhdistavaksi.*Nykyisyys perustuu menneeseen ja tulevaisuutta tehdään nyt. Kaikki kolme ovat läheisesti sidoksissa... Yksi ihmiskunnan vanhimmista perustotuuksista on, että ihmiselo on korkeamman voiman alainen, että kukin meistä on henkilökohtaisesti vastuussa korkeammalle laille teoistamme ja että emme voi välttää sen rangaistusta rikkomuksista tai sen palkkiota oikein toimimisesta. Antiikin Rooman stoalaiset olivat tietoisia tästä samoin kuin Kreikan platonilaiset. He kutsuivat sitä kohtaloksi. Itämaiden ihmiset, lähinnä buddhalaiset ja hindut, olivat ja ovat tietoisia siitä ja kutsuvat sitä karmaksi.*Tulevaisuus muodostuu meidän pyrkimyksistämme, toiveistamme ja kuvitelmistamme. Me koemme ajatustemme, tunteidemme ja tekojemme seuraukset. Luonto ei suosi ketään, vaan antaa meille ansiomme mukaan.*Tarkoituksellinen toimimatta jättäminenkään ei vältä karmaseurauksen aiheuttamista. Passiivisuus perustuu hiljaiseen päätökseen olla toimimatta, ja siten se on eräs tapa toimia.*Karma on itse asiassa neutraalia, vaikka ihmistarkkailijasta sen toiminta saattaa vaikuttaa palkitsevalta tai rankaisevalta.*Kaikki mikä auttaa meitä kohti jumalallista luontoamme on hyvästä, vaikka se olisi tuskallista. Kaikki mikä estää sitä, vaikka tuntuisikin miellyttävältä, on pahasta. Jos henkilökohtainen suru johtaa kasvuun, se on oikeastaan hyvästä, ja jos henkilökohtainen onni estää sitä, se on todellisuudessa pahasta. Koska emme usko tähän, me valitamme jumalalliseen suunnitelmaan kuuluvasta kärsimyksestä ja surusta ja jumalallisen tahdon armon puutteesta.*Jos sanojen merkitystä analysoi, eikä käytä niitä huolimattomasti, huomaa, että "vapaalla tahdolla" tarkoitetaan usein juuri päinvastaista kuin mitä uskomme sen tarkoittavan. Mikä on omien mielihalujensa orjuuttaman ja himojen sitoman ihmisen todellinen vapaus? Kun hän sanoo käyttävänsä sitä, minkä uskoo olevan oma vapaa tahtonsa, hän itse asiassa käyttää mielihalujensa ja himojensa tahtoa. Niin kauan kuin halut, himot, ympäristö, perinnöllisyys ja ulkoiset suggestiot ovat tekojemme todelliset syyt, voimme kysyä, missä on todellinen vapaa tahtomme. Ilman vapautta mieliteoista ei ole mitään tahdon vapautta. Jos ihminen ei löydä todellista minäänsä, hän ei voi löytää todellista tahtoaan.Teoksesta "Karma ja meditaatio"