Kyyditys

Erkki Ahosen toinen romaani Kyyditys vie lukijansa 1930-luvulle, niin kutsutun Lapuan liikkeen toimintaan, missä jotkut valkoisen väestönosan jäsenet katsoivat olevansa oikeutettuja kostamaan kansalaissodassa punakaartilaisina aktivoituneille persoonille heidän toimensa. Kosto tapahtui matkoilla, joita sanottiin kyydityksiksi, ja nämä reissut suuntautuivat itärajalle, sieltä mistä punaisten katsottiin olevan kotoisin.Kyyditys-romaanissa vainon kohde on vaivaisjalkainen Antti, salamyhkäinen pikkukylän asukas, joka hiippailee öiseen aikaan naapuriensa mielestä vähän oudoilta vaikuttavissa toimissa. Miehen elämän jakaa hänen naimaton vaimonsa Anni, joka uskollisesti odottelee sukankutimensa ääressä kumppaniaan niinä iltoina, jolloin etelän trokarit ovat käyneet tuomassa Antille viinalastinsa eteenpäin kaupattavaksi. Paitsi naisellista iloa, Antti saa Annistaan turvaa ja suojaa, sillä miehensä rahat Anni on visusti piilottanut piirongin laatikkoon, sillä "… monesti huolettaa, kun viipyy niin pitkään. Ne eivät ole laillisia asioita." (s. 19)Teoksen tapahtumapaikkana toimii pääasiallisesti kyydityksen antajien auto. Kyydittäjinä toimii kaksi miestä, vanhempi on siviiliammatiltaan pastori ja hänen inhimillisyytensä lisääntyy sitä myöten, kun matkaeväänä oleva viinapullo tyhjenee. Nuorempi miehistä, joka huolehtii auton ajosta, on mielipiteiltään ja ajatuksiltaan huomattavasti aateveljeään ankarampi.Kirjan takakannessa sanotaan näin: "Erkki Ahonen on kirjoittanut vaikuttavan romaanin ihmisen yksinäisyydestä ja persoonallisesta avuttomuudesta." Tämä yksinäisyys ja avuttomuus eivät ole pelkästään Anttiin liitettäviä ominaisuuksia, vaan myös pastoriin. Erityisen mielenkiintoisia ovatkin juuri ne keskustelut, joita Antti ja pastori käyvät matkan aikana. Vaikka ulkoisesti heidän maailmansa tuntuisi poikkeavan hyvinkin paljon, todellisuudessa paljon yhtäläisyyttäkin löytyy. Jos ei muuta, niin miehen parhaat ystävät – viina ja naiset.Erkki Ahosen uuden romaanin taustana ja ajankohtana on 30-luvun kärjistynyt sisäpoliittinen vaihe, ns. lapualaisaika. Antti on salamyhkäinen yölläliikuskelija, rujo mutta sitkeä elämäntaistelija, joka omaa punaisen menneisyyden. Onpa puhuttu sellaistakin, että hän olisi ollut punakaartissa komppanianpäällikkönä. Eräänä iltana kaksi naamioitua ja aseistettua miestä odottaa Anttia polun varressa. Alkaa pitkä, vaiherikas ajomatka kohti itärajaa. Toinen kyyditsijöistä on pappi. Hänen ja Antin välillä käydään matkan aikana pitkä henkinen taistelu, jossa kummankin elämäntausta tulee asteittain valotetuksi. Vastakkain on kaksi maailmaa jotka näyttävät jyrkän sovittamattomilta. Vähitellen vihamiehet kuitenkin – osittain Antin repusta löytyneiden pirtukanistereiden avulla – luovat välilleen eräänlaisen inhimillisen kosketuksen sillaan; lujimmillaan se on erinomaisesti oivalletussa painiottelussa, jossa nämä kaksi erilleen tuomittua ihmistä tuntevat kontaktistaan suorastaan fyysistä nautintoa. Kosketuksen vallitessa sulaa erottavien asioiden merkitys matkan aikana yhä vähäisemmäksi, kunnes rajalle tultaessa on kysymys enää vain asenteen tunnuksista, jotka yhä jyrkästi vaativat täyttymystään.Erkki Ahonen on kirjoittanut vaikuttava romaanin ihmisen yksinäisyydestä ja persoonallisesta avuttomuudesta.(takakansiteksti)