Matti Niskalan runot toimivat monella tasolla. Osa runoista avautuu luontolyriikkana, mistä Niskala teoksen kirjoittamisen aloittikin. Ensimmäinen versio kirjasta syntyi Niskalan kertoman mukaan kerralla, yhden iltapäivän aikana. Sitä seurasi pitkä tekstien muokkaamisen aika. 22 vuoden kypsyttelyn jälkeen Niskala julkaisi runot viime syksynä omakustanteena. Ehkä pitkän hauduttelun ja uudelleen kirjoittamisen vuoksi kirjassa aistii useita kerrostumia. Kirjan alkupään runoissa tuntuu vahvimmin luonnon kosketus ja vuorovaikutus ihmisen ja luonnon välillä. Niskala kääntää monet tutut ajatuskuviot ylösalaisin, leikkii sanoilla ja mielikuvilla. "Suolan puhaltaa meri." "Akvamariinit loikkivat mukaani, heidän ilonsa: tuulta ja pärskeitä." Elävä on Niskalan runoissa kaikkialla; kivillä, puilla ja merellä on oma tahtonsa. Myös aistillisuus ja miehen ja naisen kohtaaminen ovat joissakin runoissa läsnä. Lisäksi Niskala tavoittaa runoillaan jotain olennaista henkisen tien kulkemisesta: kamppailusta mielen kanssa, turhautumisesta, periksi antamisesta - ja löytämisestä. Mielen antautumisesta aukeaa syvempi olemisen tila, nyt-hetkessä elävä sydäntietoisuus - tekstejä, jotka ehkä avautuvat vain saman kokeneelle. Niskala toivoo, että kirja voisi toimia oppaana Sydämen tietä etsiville. Väljästi juonellisena runomuotoisena oppaana teos lienee Suomessa, ehkä maailmallakin ainutlaatuinen. Hyvä kirja rakastetulle, pysähtymistä kaipaavalle, luonnossa viihtyvälle, etsijälle, meditoijalle - kelle tahansa, joka kuulee Sydämen kutsun. Julkaistu Sydän-lehdessä 2/09 Riikka
