Rokkarin elämä omin sanoin. Kaivattu uusintapainos vastikään uuden levyn julkaisseen Hanoi Rocks -yhtyeen toiselta keulakuvalta. Kirja on täydellisesti uudelleen taitettu kuvaliitettä myöten LOISTOn pokkariversiota varten."Kun mä kelaan musiikkii, mä nään sen usein väreissä. Pitää olla tarpeeks sinistä, et se punanen näyttää hyvältä, ja siit riippuu miten paljon keltast sä paat sinne. Ne on eri värei ja mä rakastan niit värei. Nuorempana kun mä otin sienii ja soitin, mä näin ne nuotit, ne meni ympäri mun ruumista kunnes mä näin, että mä olin kuin jonkunlaisen hämähäkin verkossa täynnä säteileviä erivärisiä nuotteja, ja siitä oli tullu ansa mulle. Mutta hei, musiikki ei voi koskaan olla ansa. Jos sä oot urheilija - ja tää on totuus, ikävä kyllä - kun sä pääset tiettyyn ikään kroppa ei jaksa enää, mut me muusikot parannutaan loppuun asti. Ja se on fantastista."Asiasanat: muistelmat, muusikot, rock, kitaristit
