Aleksis Kiven kotikylästä Nurmijärvellä ei ole aiemmin tehty kirjaa. Kynnys on ollut korkea, koska Palojoki on hyvin erikoislaatuinen kylä. Sen pellot, mäet ja metsät on ylennetty Suomen kansallismaisemaksi, josta kansalliskirjailija ammensi innoituksensa. Joku kuitenkin omistaa nämä maat ja hankkii niiden avulla elantonsa. Maankäyttö alueella vaatii tasapainoilua. Jylhiä kallioita halutaan louhia, koska rakentamiseen tarvitaan kiviainesta, mutta toisaalta suojeltua kulttuurimaisemaa ei saisi turmella. Uudessa kirjassa kerrotaan Palojoen historiasta alkaen Aleksis Kiven ajoista eli 1800-luvun alkupuolelta. Monet talojen isännistä, emännistä, palkollisista ja käsityöläiskylän persoonallisuuksista ovat päätyneet Kiven tuotantoon. Nyt tapaat heidät tässä kirjassa.Kirjallisuushistoria on ollut kiinnostunut palojokelaisista vain siitä lähtökohdasta, mitä he voivat kertoa kraatarin pojan Aleksis Stenvallin lapsuudesta ja nuoruudesta. Uudessa kirjassa näkökulma on toisin päin: miten kyläläiset suhtautuivat Aleksiin ja miten tämän maine on vuosien kuluessa vaikuttanut kylän elämään. Palojoen Taaborinvuoren Kivi-juhlista on tullut koko Nurmijärven markkinointivaltti. Palojoki on paljon muutakin kuin Aleksis Kiven kotikylä. Nummisuutareiden naapurit kertoo myös kyläläisten yritteliäisyydestä ja yhteisöllisyyden voimasta, jolla esimerkiksi palaneet työväen- ja nuorisoseurantalot nousivat uudelleen pystyyn. Luvussa Palojokelaiset kunnostautuvat kerrotaan erilaisista saavutuksista ja ennätyksistä pilke silmäkulmassa. Kirja sisältää ennen julkaisematonta materiaalia yksityisarkistoista. Artikkeleita kirjaan kirjoittivat mm. Juha Laaksonen, Annukka Lyra, Erkki Pirtola ja Leena Rautanen-Saari.
