Sortavala 1933 Aida Ooppera - valokuva postikortti kulkenut 1933 KERÄILYHARVINAISUUS

Sortavalan oopperaihmeellä oli kauaskantoisia seurauksiaPienessä Sortavalassa toteutettiin 1933 näin näyttävä AidaOopperahistorian tutkijan elämässä on joskus aivan erityisiä hetkiä. Sellaisen koin tänään, kun posti toi kirjekuorellisen valokuvia ja vanhan käsiohjelman. Ne olivat Sortavalassa 1933 järjestetystä Aida-esityksestä. Tapahtumasta oli säilynyt joitain kuvia Alfons Almin valokuvakansiossa, mutta tässä oli myös ennestään tuntemattomia kuvia, kaiken lisäksi laadultaan hienoja. Kuvat ovat peräisin esityksissä Amneriksen roolin laulaneelta Greta Durchmanilta, jonka jälkeläiset ystävällisesti ottivat yhteyttä ja lahjoittivat kuvaharvinaisuudet Kansallisoopperalle.Oopperoiden esittäminen kauniissa mutta pienessä Sortavalassa oli melkoinen ihme, sillä kaupungissa oli alle 5 000 asukasta. Musiikkiperinteet olivat kuitenkin näyttävät. Etenkin kun kaupunkiin tuli 1880 opettajaseminaari pätevine musiikinopettajineen, kaupungissa alkoi vilkas musiikkielämä. Oopperahankkeiden kannalta keskeinen henkilö oli Helsingissä ja Wienissä opiskellut laulajatar Greta Durchman (1889–1981, vuodesta 1936 Turkama), joka oli asettunut Sortavalaan mentyään naimisiin apteekkari Väinö Durchmanin kanssa. Durchmannien koti ja Eliel Saarisen suunnittelema upea kesäasunto Taruniemessä olivat kaupungin kulttuurielämän tärkeitä paikkoja. Toinen aikanaan Helsingissä opiskellut laulaja oli Inkeri Stenbäck, jonka oli tuonut Sortavalaan avioituminen merilentolaivueen päällikkönä toimivan majuri Erik Z. Stenbäckin kanssa. Sortavalassa syntynyt Olavi Nyberg oli opiskellut Helsingin lisäksi Milanossa ja konsertoi myöhemmin usein kotikaupungissaan. Ja kun paikallista meijeriä tuli johtamaan lahjakas laulaja Alfons Alm, koossa oli moneenkin oopperaan pystyvä ensemble.Alfons Alm ja Sortavalan oopperaelämän keskeinen vaikuttaja Greta Durchman.Ensimmäiseksi esitettiin Carmen, ja siinä onnistuttiin niin hyvin, että päätettiin ryhtyä saman tien todella vaativaan hankkeeseen. Verdin Aidaa alettiin valmistella syksyllä 1932. T. Halttu maalasi lavasteita, pukuja tehtiin yhteisvoimin, Olavi Nyberg, neiti Malin ja tohtori V. Pajari harjoittivat musiikkia ja rouva Nurmi ohjasi oopperan tansseja.Alfons Alm oli Radames, Inkeri Stenbäck oli Aida ja Greta Durchman tulkitsi Amneriksen roolin. Tällä kertaa ei voitu tyytyä pianosäestykseen kuten Carmenissa, sillä esitysluvan saaminen kustantaja Ricordilta edellytti orkesteria. Se onnistuttiin kokoamaan lähes täysin paikkakuntalaisista, vain kuusi viipurilaista muusikkoa tarvittiin vahvistukseksi.”Sortavalan oopperataiteen harrastajain suuryitys”, kuvasi Laatokka-lehti Aidan valmisteluja.”Moni kaupungin rouva ja herra, joilla muinaisen Egyptin historia on kangastellut hyvin hämäränä aavistuksena alitajunnasta, on yhtäkkiä ja aavistamattaan äkännyt olevansa pensseli kädessä maalaamassa häränpäätä jonkun tuntemattoman egyptiläisen papin esiliinaan.”Kaiken kaikkiaan esityksessä oli mukana 70 ihmistä, mikä alle viiden tuhannen asukkaan kaupungissa oli todella valtava saavutus. Esityksestä saatiin ulkoisestikin edustava. Lavasteet ja puvut veivät aitoon egyptiläiseen tunnelmaan, kun taustafondin pyramidit ja sfinksit kohosivat palmujen takaa Niilin halkomasta hiekkaerämaasta.Aidaa varten valmistettiin komeat puvut ja lavasteet. Varsinaista näyttämöohjausta ei Aidan esityksessä ollut, lähinnä siitä huolehti oman laulunsa ohella rouva Durchman. Almi muisteli myöhemmin, että ohjeet olivat varsin vaatimattomia: välillä pidettiin molemmat kädet rinnalla, välillä nostettiin toinen ylös.Aida sai ensi-iltansa seminaarin juhlasalissa 8.3.1933 ja esitys oli täydellinen menestys.”Maaliskuun 8 päivä vuonna 1933 tulee varmasti jäämään Sortavalan rikkaassa musiikinhistoriassa merkkipäiväksi, joka ensimmäisten joukossa mainitaan kun sivistyksellisiä juhlatapauksia muistellaan”, todettiin Laatokka-lehdessä. ”Yleisöä oli sali täynnä, innostus rampin molemmin puolin suuri, suosionosoituksia, kukkasia loppumattomiin.”Aida-esityksellä oli ratkaiseva merkitys myös Suomalaisen Oopperan ja sittemmin Suomen Kansallisoopperan tulevaisuudelle. Aida uusittiin kesällä ulkoilmaesityksenä kapellimestarinaan Armas Järnefelt, joka houkutteli Alfons Almin Suomalaiseen Oopperaan. Almi sai kiinnityksen tenoriksi, kohosi myöhemmin koko talon johtoon, alkoi eläkkeelle jäätyään johtaa oopperatalosäätiötä ja hankki sitkeällä työllä Kansallisoopperalle uuden talon. Olisikohan uutta taloa vieläkään, jos Sortavalassa ei olisi aikanaa päätetty esittää Aidaa? Loppukohtauksessa Inkeri Stenbäck ja Alfons Alm. Lähettänyt Juhani Koivisto klo 13.17 Tunnisteet: Aida, Alfons Almi, Sortavala