Kirja lähestyy lapsikysymystä näiden omasta näkökulmasta, joka keskusteluissa yleensä sivuutetaan. Miksi lapseen suhtaudutaan kuin keskeneräisenä projektina, joka pitäisi saada valmiiksi sovitussa aikataulussa? Tasapäistävällä koulukasvatuksella saamme lapset ruotuun, mutta mitä kaikkea menetämme samalla? Miksi rakastamme lasta vain sellaisena, jollaiseksi haluamme hänet muuttaa? Kirja etsii näkökulmia lasten ja nuorten asemaan historiasta filosofiasta ja tutkimustiedosta mutta antaa puheenvuoron myös näille itselleen.
