Äiti on lähettänyt kolmekymppisen poikansa matkalle Roomaan, että tämä saisi iloa ja virkistystä ja hän voisi itse olla hetken aikaa yksin. Poika on erakoitunut ja sairaseläkkeellä. Mietteissään äiti palaa poikansa lapsuuden näyttämölle. Oliko hän tietämättään liian dominoiva äiti? Olisiko hänen pitänyt vaatia isältä jämäkämpää miehen mallia pojalle? Kysymyksiä, joihin ei ole vastausta.
