Paimenpojasta Turun yliopiston filosofian professoriksi nousseen Jalmari Edvard Salomaan (1891-1960) tie akateemiseen maailmaan oli pienoinen ihme aikana, jolloin useimmat professorit olivat lähtöisin ylempiin sosiaaliluokkiin kuuluvista varakkaista perheistä.Arthur Schopenhauerin filosofia muodosti Salomaalle filosofian pääväylän. Jo hänen väitöskirjansa aiheena oli kahden 1800-luvun loppupuoliskon elämänfilosofisen pessimistin Schopenhauerin ja Eduard von Hartmannin filosofia. Schopenhauer ja Nietzsche eivät jättäneet Salomaata rauhaan. Hän julkaisi 26 vuotta väitöskirjansa jälkeen Schopenhauerin elämäkerran sekä pienoiselämäkerran Nietzschestä.Tässä seurassa Salomaan vuonna 1942 ilmestynyt J. V. Snellmanin elämäkerta tuntuu hieman hämmästyttävältä.Mitkä voisivat olla Schopenhaueria, Nietzscheä ja Snellmania yhdistäviä tekijöitä? Löytyykö heiltä niin sanottua ”suurta yhteistä linjaa”? Miten muut hänen käsittelemänsä filosofiat suhteutuivat tähän Salomaan pääväylän filosofiaan? Miltä niiden jättämä jälki näyttäytyy tämän päivän valossa tarkasteltuna?
