Nuorisotutkimuksen kentälle sijoittuvassa väitöskirjassa tarkastellaan nuorten satanistien ja saatananpalvojien aatteellisuuden kehittymistä. Aineistona ovat eri puolilla Suomea tehdyt nuorten omaelämänkerronnalliset haastattelut.SYRJÄÄN JÄÄNEET SAATANANPALVOJATNuorten kerronnassa saatananpalvonta määrittyy saatanan ja pimeyden voimiin tukeutuvaksi uskoksi ja rituaaliseksi toiminnaksi. Saatananpalvontaan sitoutumisen taustalta löytyy nuorten vahvoja erilaisuuden, hylkäämisen ja voimattomuuden kokemuksia. Saatananpalvonnasta irtaantuminen on psyykkisesti raskasta. Toistuvat sosiaaliset epäonnistumiset tuottavat uskoon tulemisten ja vastakääntymysten välistä edestakaista liikkumista.SATANISTIT UUDEN AJAN AATTEELLISENA HEIMONASatanismi määrittyy länsimaisen okkultismin perintöä edustavaksi, historiallisesti Yhdysvalloissa 1960-luvulla omaksi liikkeekseen organisoituneeksi antikristilliseksi aatevirtaukseksi, joka korostaa yksilön itsemääräämisoikeutta ja moraalin suhteellisuutta. Paholaissymboliikalle annetaan positiivinen sisältö; rituaaleja ja magiaa käytetään yksilön kehittämiseksi.AITOUDEN ETSIMISTÄ JAKAANTUVASSA NUORISOKULTTUURISSASynkkäsävyisissä nuorisokulttuureissa nuoruuteen kuuluva oman erityisyyden työstäminen nousee esiin. Identiteettiä rakennetaan valikoiden vasta- ja vaihtoehtokulttuurisuuden kautta, omia ja todellisuuden rajoja etsien. Nuorten omat pyrkimykset ilmaista aidosti itseään muokkaavat ko. ryhmien ja alakulttuurien tyyliä ja aatteellisuutta yhteiseksi koettuun suuntaan, kunnes aitousvaatimukset koetaan liian ahtaiksi ja tyylit jakaantuvat uudestaan. Pettymykset kaverisuhteissa johtavat nopeisiinkin nuorisokulttuurista irtaantumisiin. Nuorisokulttuurinen sitoutuminen liudentuu uusien sitoutumisten myötä. Samalla vasta- ja vaihtoehtokulttuurit muokkaantuvat osaksi kulttuurista valtavirtaa.
