Keskiaika oli pimeää ja julmaa aikaa - yleinen oletus, mutta ei niin tosi kuin yleisesti luullaan. Varsinkin myöhäiskeskiajan ihmiset tuomitsivat julmuuden ankarasti ja monessa yhteydessä. Esimerkiksi julmuuden ja ankaruuden välillä oli hyvin selvä ero: siinä missä julmuus oli pahe, julmuudelta joskus vaikuttava ankaruus oli kasvatukseen liittyvä hyve, joka kumpusi lähimmäisenrakkaudesta. Keskiajan julmuuteen liittyy runsaasti myyttejä, joita Hannele Klemettilä purkaa yleistajuisessa ja värikkäässä teoksessaan. Hän käsittelee sujuvalla kynällään menneen ajan julmuutta sodankäynnin, naisten aliarvostuksen, lasten kaltoinkohtelun ja eläinten rääkkäämisen kautta. Keskiajan julmuuden uudelleenarviointi voi tuoda valoa myös nykyajan kipeisiin kysymyksiin.
