1800-luvulla Pushkinin Jevgeni Oneginia pidettiin venäläisen sielun ensyklopediana. Oneginin harharetket, romanttiset purkaukset ja melankolia tuntuivat kuvaavan venäläistä sielua ylivertaisesti. Nyt tämä arkkityyppi saa kylmää kyytiä Viktor Jerofejevin käsittelyssä.Nyky-Onegin on paatunut kyynikko ja törkimys. Hän harhailee Jeltsinin ajan kaaoksessa ja turvallisuuspalvelujen tiukentuvassa otteessa. Ratkaisun hetkinä hänen rinnalleen ilmestyy hänen ystävänsä ja vihamiehensä Harmaa, joka voi olla joko provokaattori, suojelusenkeli tai guru.Jerofejevin Venäläisen sielun ensyklopedia poukkoilee eri suuntiin kafkamaisesti ja flirttailee niin agenttiromaanin ja eroottisen harharetken kuin esseeromaanin ja aforismien kanssa. Keskiössä on vainoharha, ristiriidoissaan vääntelehtivä historiallinen ja ajankohtainen venäläisyys. Jerofejevin jäljiltä kirjallisuuden ja uskonnon suuruuksista, Venäjän repaleisista myyteistä ja lännen lapsenuskosta, Pyhästä Venäjästä ja Kremlin muureista sekä vallankumousmiesten unelmista ei jää kiveä kiven päälle.
