Aki Salmelan runojen minä kuljeskelee maisemissa, joissa menneisyyden hahmot ja aiemmin kirjoitetut tekstit kuultavat nykyhetken läpi. Melankolinen kuljeskelija havainnoi ihmisen osaa maailmassa, omanlaisenaan eläimenä toisten joukossa. Sidottuna tilanteeseensa ja mielensä toimintaperiaatteisiin runoilija tutkii esineitä, tieteellisiä väitteitä ja tunnettuja tosiasioita. Aforistiset tosilauseet taittuvat huumoriin, jota ilman maailmaa on vaikea tarkastella.-Suuri Helposti kuori
