Kun suomalaiset runoilijat sanoittavat ikääntymiskokemuksiaan, syntyy riemastuttava, liikuttava, ajatuksia herättävä runopakkaus. Se kertoo, millaisia olemme vanhoina silloin kun pää on tallella - ja joskus muulloinkin. Kroppa saattaa reistata, mutta tunteet pelaavat: ihminen rakastaa, suree, pelkää, ärhentelee, iloitsee. Perspektiivi elämään pitenee. Isoisät ja -äidit nauttivat lapsenlapsistaan, ja toisinaan muistuvat mieleen omatkin vanhemmat, tädit, mummut, vaarit. Jossain takaraivossa alkaa tajuta myös elämän rajallisuuden. Mutta se ei vie elämäniloa, päinvastoin!
