Puna-armeijan johto suunnitteli 1939-1944 useita operaatioita Suomea vastaan. Suunniteltiin rintaman siirtoa tai koko Suomen valtaamista. Oli hyökättävä Viipuriin, Helsinkiin tai Suomen länsirannikolle. Osa ajatuksista jäi kassakaappiin, osa otettiin käyttöön. Syksyllä 1939 ja kesällä 1941 voimassa olleilla "vastahyökkäyksillä" oli laajat tavoitteet. Myös keväällä 1944 neuvostomarsalkat painiskelivat kuumeisesti tulevan suurhyökkäyksen kimpussa ja pohtivat vaihtoehtoja Suomen armeijan lyömiseksi. Kaikki nämä suunnitelmat ovat edelleen salaisia, mutta parinkymmenen vuoden aikana niiden sisällöt ja suoritusideat ovat vähitellen paljastuneet. Sotahistorian professori Ohto Manninen tuo tämän tiedon nyt suomalaisten pohdittavaksi ja asettaa suunnitelmat laajempiin poliittisiin ja strategisiin yhteyksiinsä. Hän dokumentoi teoksessaan keskeisimmät Stalinin johdolla Suomea ja Baltian maita vastaan laaditut hyökkäyssuunnitelmat. Ohto Manninen on toisen maailmansodan johtavia tuntijoita ja on tutkinut neuvostoarkistoja jo parinkymmenen vuoden ajan. Hän on kirjoittanut tai toimittanut toistakymmentä Editan kustantamaa teosta, joista viimeisimpinä Kerttu Nuorteva - neuvostokaunotar vakoilujohtajana (2006) sekä Risto Rytin päiväkirjat (2006).
