Gustaf af Geijerstam (1858–1909) oli ruotsalainen kirjailija. Hän valmistui ylioppilaaksi 1877 ja filosofian kandidaatiksi 1879 ja antautui sitten kokonaan kirjalliselle uralle. Hän oli 1880-luvun realistisen kirjallisuuden huomatuimpia edustajia ja julkaisi suunnan uranuurtajana muun muassa teokset Gråkallt (1882), Strömoln (1883), Fattigt folk (1884), Erik Grane (1885), Pastor Hallin (1887), Tills vidare (1887), Fattigt folk (1889), Kronofogdens berättelser (1890). Geijerstam kirjoitti myös näytelmiä, muun muassa: Svärfar (1888), Aldrig i lifvet (1890), Per Olson och hans käring (1894), Lars Anders och Jan Anders (1894). Hänen tuotannossaan on 1890-luvun keskivaiheilla huomattavissa muutos siinä, että hän antautuu syvällisempään ja hienostuneempaan sielunelämän kuvaukseen ja varsinkin sen mystisiin ilmauksiin. Hän oli aikanaan Ruotsin luetuimpia kirjailijoita, joka kirjailijaominaisuuksiensa ja myötätuntonsa kautta saavutti laajan lukijakunnan.
