Missä on lehdistön paikat. Kirjoituksia sanoista ja maailmoista, 1997. Valikoima Lehtolan 50 vuoden aikana syntyneistä lehtikirjoituksista - kunnianosoitus kulttuuri

Kolumni ja kuutisenkymmentä muuta Erkka Lehtolan juttua, kolumnia, artikkelia, reportaasia ja pakinaa 1960-luvulta viimeisen Macintoshin julkaisemattomiin huomautuksiin ilmestyy nyt Jyrki Lehtolan ja Arto Seppälän toimittamassa postuumissa antologiassa. Lehtola, 58, menehtyi auto-onnettomuudessa Kemijärvellä kolme vuotta sitten.Erkka Lehtola oli Aamulehden kulttuuritoimittaja, kulttuuripäällikkä ja lehden toimituspäällikkö kolmenkymmenenneljän vuoden ajan. Ensimmäisen julkisen juttunsa hän kirjoitti lokakuussa 1954 silloisen kotikaupunkinsa Lahden Etelä-Suomen Sanomiin : "Teinityö ollut virkeätä Lahden yhteiskoulussa."Lehtolan lehtityö oli sittemmin virkeätä, Etelä-Suomen Sanomissa hänellä oli useita nimimerkkejä, koska yhdessä lehdessä saattoi olla useita hänen kirjoittamiaan juttuja. Samoin myöhemmin Aamulehdessä. Hän avusti myös monia muita lehtiä viimeiseen saakka ja julkaisi kirjoja; yhden elokuvasta, yhden Puolasta ja kaksi journalismista.Perusjournalismi, perusuutisen kirjoittamisen taito oli Lehtolan huolenaihe hänen omassa työssään niin aktiivisena kirjoittajana, toimituspäällikkönä kuin opettajanakin. Lehtola oli oppinut toimittamaan paljolti toimittamisen kautta."Erkka Lehtola oli viimeisiä pitkän linjan journalisteja, jotka varsin vähäisin opillisin näyttein heittäytyivät 1950-luvulla lehtimiehiksi ja loivat omalla lahjakkuudellaan ja melkeinpä seikkailuhenkisellä pelottomuudella pohjan ja perustuksen tämän päivän suomalaiselle journalismille", Jyrki Lehtola ja Raimo Seppälä kirjoittavat.Pitkään linjaan kuului myös Lehtolan ihannetoimittajan kuva. Hän muistaa juttumatkalle lähtiessään laittaa pyykkipojat housunpunteihin ja huikata ennen kuin hyppää pyörän selkään: "Jos tälle alalle aiot, poika, niin muista yksi asia. Tarkista aina tosiasiat."Nykytoimittaja on Lehtolan silmissä pinnallistunut aineistonsa mukana. Samalla myös erikoistunut, juppiutunut ja etääntynyt elävästä kirjoittamisesta kulunvalvonnan ja rästivapaitten vartiointiin.Kehitys on istuttanut toimittajan myös vallan syliin. Jos toimittaja kirjoitti aikaisemmin legendaariselle "Pihtiputaan mummolle", teki selkoa ja valvoi vallankäyttöä, hän on nykyään poliitikkojen ja talousmiesten kuviteltu klubikaveri."- - sitoutumattomien, itsenäisten ja ilman taustaryhmiä toimivien sanomalehtimiesten merkitys vapaan Suomen vapaassa lehdistössä vähenee entisestään. He joutavat kynnysmatoiksi, mutta lehtiyhtiöiden pääovista kulkevat ne kyvyttömät, henkisesti laiskat ja useimmiten myös kirjoitustaidottomat henkilöt, jotka jo lapsesta lähtien ovat tähdenneet asemiin, eivät tekstiin", Lehtola kirjoitti Kanavassa 1989.Lehtolan mukaan 1980-luvun keskeiseksi tiedotusongelmaksi kohosi journalismin ja markkinoinnin sekoittuminen toisiinsa. Ja samalla julkaistun materiaalin yhdenmukaistuminen, muuttuminen välinpitämättömäksi; yhdentekeväksi.Mutta samalla kehitys, oletan Lehtolankin resoneeraavan näin, vie siihen, että tieto eriarvoistuu ja eriarvoistaa.Huulia liikutellen tehtyjen ja luettujen lehtien ja televisio-ohjelmien rinnalle on syntynyt oman yleisönsä vaativaa, hitaasti palkitsevaa pohdintaa - ja syntyy vielä lisää.Uhkakuva ei ole orwelliaaninen hirmuvalta, vaan Aldous Huxleyn kuvaama uljas uusi maailma, jossa kaikki viestinnän töhnä sekoittuu viestinnän tahnaan. Tällöin kysymys lehdistön paikkojen sijainnista on olemassaolon kysymys.