**Elannon johtajana Tanner joutui tasapainottelemaan sotakuukaudet 1918 punakaartin johdon kanssa, miten parhaiten taisi. Hän suhtautui vallankumoukseen alun alkaen täysin kielteisesti ja leimasi hankkeen Hannes Ryömän tavoin rikokseksi työväenluokkaa ja kansanvaltaa vastaan. Siksi oli jälleen lähes selvää, että vain Tannerin persoona tuli kyseeseen, kun uuden sosiaalidemokraattisen puolueen perustaminen kävi mahdolliseksi vuoden 1918 lopulla. Siitä pitäen Tanner - joka oli SDP:n puheenjohtaja vuoteen 1926 - vaikutti suomalaisessa politiikassa hyvin keskeisesti neljä vuosikymmentä, milloin suoranaisesti, milloin taustahahmona. Varsinkin sillä tiellä, joka etäännytti kansakuntaa vuoden 1918 sodan traumaattisista tunnoista, Tannerin panos oli suurin.**Tanner kuului Oskari Tokoin muodostamaan sosialistienemmistöiseen senaattiin Venäjän helmikuun vallankumouksen jälkeisessä tilanteessa. Tokoin senaatin valtiovaraintoimikunnan päällikkönä hän joutui toimensa kuutena kuukautena moniin neuvotteluihin venäläisten kanssa - ikään kuin ulkoministeriksi - , joten voi sanoa hänen saaneen ministerikompetenssin ohella myös pohjan elämänsä valtiomiesulottuvuudelle. Maan asioitahan ei voinut ajaa muuten kuin yhteistyössä venäläisten kanssa.**www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/635/
