Vuonna 1903 Frans Peltola oli nuori ylioppilas Turun Lyseosta, kun hän pyysi 18-vuotiaan isoäitini kättä. Häät oli sovittu, mutta lentävä keuhkotauti vei nuorukaisen. Häneltä jäi vahakantinen vihko johon oli täydellisellä käsialalla tallentanut intohimonsa, arvonsa ja ajatuksensa.
