Vaelluksia, 1995."Kymmeniä vuosia, joka talvi olen Lapissa viikon tehden hiihtoretkiä usein kamera mukanani. Nyt nämä maisemat tähän näyttelyyn maalasin

Vaelluksia, 1995."Kymmeniä vuosia, joka talvi olen Lapissa viikon tehden hiihtoretkiä usein kamera mukanani. Nyt nämä maisemat tähän näyttelyyn maalasin vanhalta muistilta."Matti Mikkola on kulkenut outaa, näreikköjä, soita, milloin kumikengin milloin suksilla, ja vesien äärellä tarttunut itse airoihin.Kun on kokenut itse, ollut sisällä maisemassa, se on ollut luonnollista siirtää kankaalle. "Lappi, luonto tuli minulle tärkeäksi niin, että abstraktit työt jäivät näiden jalkoihin".Mikkola selaa puhuessaan elämäntyötään esittelevää Vaelluksia-teosta ja pysähtyy varhaisten töittensä, konstruktiivisten, äärelle. "Voisin olla tällä tiellä.""Maisemat ovat minun omintani", hän luonnehtii. "Puut tykkylumen tai paksun lumen peitossa. Se on kuin joku jalokivi. Väreiltään niukka, mutta taivaan siihen heijastuessa luo väritapahtuman, joka kiinnostaa elämyksenä."

Postikulut XXS-pikkupakettina 5,20 e v. 2018.Kannetaan postilaatikkoon.