Ritva Haavikon toimittama 700-sivuinen Päiväkirjat 1955-1988 sisältää alkuperäisistä päiväkirjamerkinnöistä ehkä neljänneksen tai viidenneksen, kun kustantajalle luovutetusta käsikirjoituksesta vielä julkaisuteknisistä syistä karsittiin yli puolet. Poistot ovat Haavikon mukaan pääasiassa dramaturgisia.Hämäläinen itse kutsuu tekstissään päiväkirjaa surukirjaksi: hän ryhtyi kirjoittamaan sitä äitinsä kuoltua ja poikansa Jussi Haapmanin mentyä naimisiin - pieni perhe oli siis hajonnut. -Päiväkirjamerkintöjä varjostaa yksinäisyys, kirjailijantyön ankaruus ja epävarmuus ja ainainen rahapula. Hämäläisen elämän traagisinta jaksoa - pojan sairastumista ja kuolemaa 1985 - seuraa surutyö, jonka tuloksena on runokokoelma Sukupolveni unta . Usealta taholta samaan aikaan annettu myöhäinen tunnustus huipentuu Finlandia-palkintoon tammikuussa 1988.
