Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä, 1991. 3.p. Paasilinnan romaanissa on tuimaa menoa, samalla kun teksti kääntyy yhä enemmän lämpimäksi, surumielen sävyttämäksi huumoriksi
Antaa mennä”, Taavetti Rytkönen määrää. Siitä alkaa taistojen tie. Maanmittausneuvoksen muisti ei ole parhaimmillaan, mutta vauhti kyllä. Täytyy muistella. Suomi vaikuttaa tutulta valtakunnalta. Rahaa on onneksi povitaskussa tuhannen markan seteleitä kaksi senttimetriä paksu nippu. Kirjan ihmissuhteissa on keskinäistä vastuuta, toveruutta ja myötätuntoa. Kaiken yllä hulmuavat panssariveteraani Mäkitalon rintamamiestilan helvetilliset roihut.
