Introduktiossa aatelinen ja hänen sukunsa otettiin jäseneksi ritarihuoneeseen ja kirjattiin ritarihuoneen aatelismatrikkeliin.[3] Tässä yhteydessä suku sai järjestysnumeron. Ulkomaisen aateliarvon omaava ei voinut tulla introdusoiduksi ritarihuoneeseen. Hallitsijan luvalla suku voitiin kuitenkin naturalisoida, jolloin jäsenet voitiin introdusoida. Ruotsissa ulkomaisten aatelisarvojen omistajat, joita ei ole naturalisoitu, muodostavat niin sanotun introdusoimattoman aatelin (ruots. ointroducerad adel).
