Sofka Zinovieff kertoo tässä syvästi henkilökohtaisessa elämäkerrassa isoäitinsä Sofka Dolgorukin, Pietarista paenneen venäläisen emigranttiruhtinattaren myrskyisän, värikkään ja usein skandaalien sävyttämän elämäntarinan. Se saa alkunsa vanhasta päiväkirjasta, jonka nuori Sofka Dolgoruki oli kirjoittanut ollessaan suljettuna internointileiriin natsien valtaamassa Pariisissa. Vasta isoäidin kuoleman jälkeen pojantytär lukee sivut, jotka ovat täynnä intohimoisia tunnustuksia. Pojantytär ryhtyy jäljittämään isoäitinsä elämää. Hän matkustaa Pietariin ja Krimille, jonka kautta ruhtinasperhe oli paennut maasta 1917 puhjenneen vallankumouksen synnyttämiä mullistuksia. Hän tutkii MI5:n, Britannian tiedustelupalvelun arkistoja, joihin emigranttiruhtinatar on kirjattu "loistavana lingvistinä ja laajan kontaktiverkon omaavana arvokkaana värvättynä kommunistina, jota on pidettävä silmällä". Hän matkustaa Pariisiin, jossa Sofka oli ollut sinne muuttaneen äitinsä vieraana juuri, kun natsit olivat vallanneet kaupungin. Hän vierailee paikalla, jossa Sofka oli joutunut vangiksi. Hän löytää tämän yhteydet juutalaisiin, Ranskan vastarintaliikkeeseen ja samalla useiden salaisuuksien lähteille. Sofka Dolgurukin muodonmuutos vallankumousta paenneesta ruhtinattaresta kommunistiksi oli omana aikanaan tyrmistyttävää, mutta sitäkin suurempaa paheksuntaa aiheutti hänen yksityiselämänsä, erityisesti vilkas sukupuolielämänsä, josta tiedustelupalvelukin piti tarkasti kirjaa.
