Eläkkeellä oleva virkamies saa hankituksi itselleen pienen talvihuvilan lapsuutensa maiseman keskeltä. Kirja kertoo ensimmäisestä vuodesta, jonka »>> täällä viettää.>> Vaarin maisema» voitaneen tavallaan käsittää pu- heenvuoroksi vanhenemisen ongelmia pohtivaan kes- kusteluun.Kirjan »vaarilta» ovat vuodet vieneet suurimman osan läheisten piiriä, mutta autioksi ei ole muuttunut vain ih- misympäristö; myös »vaarin» nuoruus- ja miehuusvuo- sien ihanteet on hylätty, vaihdettu uusiin arvoihin, van- han mielestä pinnallisiin, pettäviin, jotka eivät vastaa ihmisyydessä piilevää aidointa, jalointa. Hän jättäytyy vaikenevaksi sivustakatselijaksi, elämänmenon tarkkai- lijaksi, mutta ei tingi sisäisen totuuden vaatimuksestaan. Hänen ajatteluaan tukee lapsuuden maisema, joka avaa näköaloja vuosikymmenien takaisiin aikoihin ja heijas- taa valoa jokaiseen kiitävään päivään. Tässä maisemas- saan, joka rakentuu yhtä paljon henkisestä kuin esineel- lisestä, »vaari» virittyy kiittämään jokaista iltaan kal- listuvaa päivää ja odottamaan jokaista uutta aamua kuin uutta ja ansaitsematonta lahjaa. Hän kokee edes- sä olevien vuosien luvun harvenemisen innoittavana yl- lykkeenä, ennen aavistamattomana onnena.Tämä kirja, jota tekijä sanoo »elegiseksi tarinaksi», on kypsän ihmisen hieno ja viisas kirja.
