Presidentti Urho Kekkonen tapasi yli kolmenkymmenen vuoden aikana säännöllisesti sekä virallisissa että epävirallisissa yhteyksissä Neuvostoliiton johtoa. Näistä tapaamisista muodostui näkyvä poliittinen instituutio. Sen puitteissa Urho Kekkonen johti maan ulkopolitiikkaa voimakkaasti henkilösuhteiden tasolla ja loi uuden ulottuvuuden asioiden hoitoon.Minkälaisia olivat ne miehet, joiden kanssa Urho Kekkonen näissä yhteyksissä joutui tekemisiin? Laajasta Kekkos-kirjallisuudesta löytyy vastauksia, mutta kokonaisesitystä Urho Kekkosen ja neuvostojohtajien henkilökohtaisista suhteista - niiden luonteesta, roolista ja merkityksestä Suomen idänpolitiikassa - ei tätä ennen ole tehty. Valokeilaan tulevat Kekkosen vastapelureina isä-Stalinista lähtien hänen onnekkaat oppipoikansa Hrustsev, Mikojan, Bresnev, Kosygin.Venäjää hyvin taitava Esa Seppänen on perehtynyt paitsi suomenkieliseen arkistoaineistoon erityisesti laajaan venäjänkieliseen lähdemateriaaliin, haastatellut lukuisia niin suomalaisia kuin venäläisiäkin aikalaistodistajia, diplomaatteja, virkamiehiä, poliitikkoja, historioitsijoita.Nikita Hrustsev kuvasi Urho Kekkosta Miekkailijaksi. Nyt ilmestyvä teos keskittyy Miekkailijan ja Tulivuorena tunnetun, värikkään ja dynaamisen Hrustsevin keskinäisiin, monisisältöisiin suhteisiin. Teosta ryydittää erityisesti Seppäsen Hrustsevin pojalta, professori Sergei Nikitita Hrustsevilta laajassa kirjeenvaihdossa saama ennen julkaisematon sisäpiiritieto.Esa Seppänen on täyden sotilasuran tehnyt Neuvostoliiton ja Venäjän asiantuntija, joka on valmistunut myös Helsingin yliopistosta pääaineenaan venäjän kieli ja kirjallisuus sekä poliittinen historia. Puolustusvoimien palveluksessa ollessaan Seppänen toimi mm. presidentti Kekkosen adjutanttina. Parhaillaan hän tekee laajaa tutkimusta Urho Kekkosen ja Neuvostoliiton johtomiesten henkilökohtaisista suhteista.
