Helsingin kaupungin korkein johto on päättänyt talvella 2006, että kaupunki valtaa lisää elintilaa Sipoosta. Valtausta valmistellaan salassa. Hanke saa yllättäen maan poliittisen kerman aktiivisen tuen. Helsingin valtausvaatimus johtaa Sipoossa kunnallispoliittiseen myrskyyn. Vuosikymmeniä harjoitettu politiikka kääntyy kesähelteillä 180 astetta. Vaikka Sipoo alkaa itse kaavoittaa luvaten kolminkertaistan väkimääränsä, se ei pysäytä ryöstöä. Mistään ei löydy vastausta kysymykseen, miksi kuntarajat muutetaan vastoin lakia, vastoin moraalia ja vastoin asukkaiden mielipidettä. Eihän Suomessa voida toimia kuin Venäjällä? Sipoon ryöstö -romaanissa Helsinki toimiikin Venäjän liike-elämän bulvaanina. Se mikä ennen otettiin sotien, aiotaan ottaa nyt öljyrahalla. Taustalla on presidentti Vladimir Kuzinin pelko tulevaisuudestaan Venäjällä. Hän haluaa turvapaikan Suomesta. Presidentti haluaa perustaa Lounais-Sipooseen Monacon kokoisen oman valtakunnan, josta käsin hän voi hoidella tuottoisia liiketoimia. Pääministeri joutuu kiristyksen uhriksi. Puolueita voidellaan miljoonilla euroilla ja ministereitä seksillä. Valtioneuvosto päättääkin kesäkuussa 2007 rajansiirrosta, mutta Sipoo valittaa Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, sillä pitäisihän Suomen sentään olla oikeusvaltio. Lopuksi tapahtuukin raaka murha. Romaanissa on kuvattu sitä, kuinka ulkopoliittinen johtomme alkaa olla yhtä vaikean tilanteen edessä kuin Kekkonen aikoinaan. Venäjä on menossa kohti Neuvostoliittoa. Viimeaikoina kuumentunutta Nato-keskustelua on romaanissa taustoitettu Sipoo-kysymyksellä. Suomen talousvesille laskettava, Venäjältä Saksaan menevä kaasuputki onkin enemmän kuin vain ympäristökysymys.
