Pikku Vampyyri on vampyyriksi kiltti luonteeltaan, hänellä on vaikeuksia omaksua perinteistä verenimijän identiteettiä. Pikku Vampyyri puree vain pahiksia ja ilkeitä koiria. Hän on kummajainen kummitusten talossa. Ihmetys vain lisääntyy, kun Pikku Vampyyri ilmoittaa haluavansa käydä koulua. Kaikkein vähiten ymmärrystä tarjoaa Pikku Vampyyrin lemmikki, lentävä punainen koira Fantomaatti. Miksi ihmeessä Pikku Vampyyri ei halua vain leikkiä hänen kanssaan, mitä on puhe halusta tavata muita ikäisiään lapsia. Eihän vampyyrilla ole ikää! Vampyyrit voivat lentää kaikkialle, he voivat muuttua rotaksi, sudeksi tai lepakoksi ja saavat purra tyttöjä ilman että äiti rankaisee heitä. Ihan oikeasti, Pikku Vampyyri, eikö sinulla muka ole parempaa tekemistä kuin mennä kouluun? Kouluun Pikku Vampyyri kuitenkin pääsee, mutta mitä kummaa? Siellä ei ole ketään muuta, vaikka on keskiyö! Ihmislapsilla on aivan toisenlainen käsitys vuorokaudenajoista kuin vampyyreilla. Muiden vampyyrien, luurankojen, örkkien ja haamujen on tultava avuksi, jotta Pikku Vampyyri voisi käydä koulua tai ainakin jotain sen tapaista. Keinotekoinen koulunkäynti ei oikein ota sujuakseen, mutta sen kautta Pikku Vampyyri löytää elävän ystävän, Mikael-pojan, jota puolestaan koulunkäynti ei erityisesti kiinnosta.
